HYVÄ ELÄMÄ
Ihminen ei voi päättää tänne syntymisestään eikä etukäteen määrätä elämänsä kulkua. Mutta jossakin määrin voi päättää, miten sen elää.
Tämä yhteiskunta, jota yhdessä rakennamme, auttaa ihmistä, jos eteen kasaantuu kohtuuttomia vaikeuksia. Kaikkeen ei yhteisökään kykene, mutta paljon on asioita, joissa yhteiskunta voi tasoittaa tietä, ettei se ole ihan niin kivinen. Mutta onni, se pitää saavuttaa itse. Itse on rakennettava tunne, että elämä on ihanaa.
Elämä ei ole suorite. Pettymyksiä tulee, jos ihminen suunnittelee elämänsä kovin täsmällisesti: ensin teen näin ja sitten noin, ja sitten ja sitten… Kun katson taaksepäin vaiheisiin, jolloin minusta tuli ammattiyhdistyslakimies ja poliitikko, ja miten politiikassa erilaiset välitavoitteet toteutuivat, on selvä, ettei niitä olisi voinut suunnitella. Totta kai ihminen voi asettaa itselleen tavoitteita, mutta hänen pitäisi kyetä nauttimaan elämästä tässä ja nyt: siitä hetkestä ja niistä ihmisistä, joiden kanssa hän sillä hetkellä elää, ja siitä työstä, mitä kulloinkin tekee. Eihän koskaan voi tietää, tuleeko seuraavaa suunniteltua askelmaa. Jotkut sanovat tätä afrikkalaiseksi tavaksi elää. Voi olla, mutta olisi hyvä oppia meidänkin.
Omasta elämästäni voin sanoa, että oikeastaan ainoa, mitä olisi pitänyt tehdä aikaisemmin ja enemmän, on lapset. Minulla on tytär, elämäni tärkein ihminen. Kun katson omaani ja muuta kautta tulleita rakkaita ihmisiä ja näiden lapsia, ymmärrän, että lapset vievät aina oman aikansa. Siksi niiden saamista ei kannata lykätä. Lapset eivät tule bussiaikataulun mukaan. Kannattaa vain lähteä siitä, että jos lapsia haluaa ja niihin sitoutuu, niin kyllä elämä hoitaa, eli uskaltaa elää ja antaa elämän viedä.
Naisemme ovat niin tarkkoja ja huolehtivaisia ja päättäviä ja pontevia, että haluan rohkaista heitä elämään. Heidänkin elämänsä on elämistä varten – kovan ja sisukkaan yrittämisen lisäksi on oikeus nauttia elämästä. Uskaltaa elää.