Uranuurtajanaisilla on ollut voimaa ja rohkeutta murtaa muureja. Heitä löytyy jo 1800-luvulta, mutta yllättäen myös vielä 2000-luvulla.

JENNY-MARKELIN-SVENSSON Suomen ensimmäinen naisinsinööri Jenny Markelin-Svensson valmistui vuonna 1905, ja kartutti asiantuntemustaan edelleen opintomatkoilla Englannissa, Saksassa, Sveitsissä, Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Avioiduttuaan ja kahden lapsen äitinä Jenny Markelin-Svensson poikkeuksellisesti jatkoi ansiotyössä. Markelin-Svensson työskenteli valtion ja kunnan viroissa: ammattientarkastajana, Helsingin kaupungin työpaikkatarkastajana ja avustavana naispuolisena ylitarkastajana sosiaaliministeriössä.

MARJATTA SAIRINEN JA KUORMA-AUTO Eva Marjatta Sairinen ihailee ennen sotia valmistunutta Reo-merkkistä kuorma-autoa kesällä 2004. Eva Marjatta Sairinen (1923–) oppi autoista yhtä jos toista 40-luvun alussa rahastajana, sillä työhön kuului monenlaista: hän lisäsi vettä moottorin jäähdyttimeen ja tunki mäkiä ylitettäessä takapyörien alle liukuestettä. Joskus kovassa pakkasessa hän matkusti konepellin päällä ja tiputti kallisarvoista bensiiniä suoraan kaasuttimeen silloin kun häkäpöntön teho ei riittänyt. Sodan aikana rahastajatyttö sai tutulta kuljettajalta opetusta auton tekniikasta ja korjaamisesta ja pääsi jopa ajamaan linja-autoa, kunhan kyydissä ei ollut matkustajia. Eva Marjatta sai autokoulutodistuksen ja kuorma-auton ajokortin vuonna 1942 vain 18-vuotiaana, vaikka ammattimaiseen kuorma-auton ajolupaan tarvittiin 20 vuoden ikä. Viipuria evakuoitaessa kesällä 1944 Eva Marjatta ajoi evakkoja, propsia, halkoja ja viljaa menetetyltä alueelta. "Tyttö, perkele!", kuului joka puolelta, kunnes häneen ja hänen reistailevaan kuorma-autoonsa totuttiin. Vuonna 1945, kun ikää oli jo kertynyt tarpeeksi, Eva Marjatta ajoi uuden insinööriajon ja sai ammattimaisen kuorma-autokortin. Perheen perustettuaan Eva Marjatta Sairinen ei enää ajanut ammatikseen kuorma-autoa. Sen sijaan hän hoiti oman kuljetusliikkeen tilaukset ja kirjanpidon ja pystyi neuvottelemaan miehensä kanssa autojen huoltoon liittyvistä asioista. Nykyään Eva Marjatta Sairinen ajelee henkilöautolla. Aina autoa käynnistäessään hän on kiitollinen, että se lähtee liikkeelle ilman kammen vääntöä.

RAIJA RAAPPANA Raija Raappana kouluttautui nuohoojaksi oppisopimuskoulutuksella aviomiehensä ohjauksessa. Raappana suoritti nuohoojan ammattitutkinnon vuonna 1980 ja nuohoojamestarin tutkinnon vuonna 1982 toistaiseksi ainoana naisena Suomessa. Sittemmin Raija Raappana on opettanut ammatin edelleen kahdelle pojalleen. Raija Raappana on työskennellyt piirinuohoojana Kemissä ja Ylöjärvellä sekä itsenäisenä yrittäjänä. Savuiset hormit, kuumat uunit, ilmattomat ilmanvaihtokanavat, liukkaat portaat tai korkeat katot eivät ”pientä nokiakkaa” säikäyttäneet. Nuohoojayrittäjänä häneltä hoituivat monet muutkin työt kuten lumen tai nurmikon ajaminen, kaupassa käynti, muuraaminen, kaakelointi, tapetointi, teurastus tai lypsäminen. Raija Raappana viettää nykyään eläkepäiviä Ylöjärvellä omin käsin kunnostamassaan kodissa.

RIITTA VEPSÄLÄINEN Riitta Vepsäläinen maistelee työkseen olutta. Maistaminen on tärkeä laaduntarkkailumenetelmä, jonka avulla kuvataan tuotteen makua ja pyritään löytämään mahdollisen poikkeaman syy. Vapaa-ajalla olut maistuu panimomestarin mielestä aina hyvältä. Riitta Vepsäläinen valmistui diplomi-insinööriksi 1973 pääaineenaan biokemia. Työura panimoteollisuudessa alkoi diplomityöstä: hän suunnitteli hiivauutetehtaan Mallasjuomalle Lahdessa. Vuosina 1984–86 Vepsäläinen suoritti Birminghamin yliopistossa panimomestarin tutkinnon ensimmäisenä suomalaisnaisena, ja vuosina 1993–94 hän syvensi koulutustaan suorittamalla laatujärjestelmiin liittyvän tutkinnon. Vepsäläisen työ on vuosien mittaan liittynyt lähinnä panimotuotteiden laadunvalvontaan. Kemiaa, biokemiaa ja mikrobiologiaa tarvitaan, jotta elävistä aineksista, ohramaltaasta ja hiivasta, saadaan hyvää olutta. Vuodesta 2003 Suomen ensimmäinen naispanimomestari on toiminut Hartwallin Lahden tehtaalla projektipäällikkönä ja vastannut toimintajärjestelmän luomisesta ja laatutilastoista.