Milloin maailmanloppu tulee?

- Se on jo alkanut. Elämme viimeistä vaihetta. Kehityksen voi keskeyttää kolmella keinolla, Eero Paloheimo sanoo. Näitä keinoja Paloheimo on pohdiskellut pian puolen vuosisadan ajan. Nyt Paloheimon filosofia on koottu yksiin kansiin yli 560 sivulle.

 

 

Vihreän liikkeen perustajiin ja kriitikoihin kuuluva professori Eero Paloheimo (s. 1936) on ilmoittanut kantansa yhteisiin asioihin pian puolen vuosisadan ajan. Suunnittelija, filosofi ja poliitikko on ollut monessa mukana – eikä koskaan äänettömänä yhtiömiehenä.

Vakavikko ja humoristi Paloheimo on tyylitaituri. Hänen tekstinsä ovat hyvää kirjallisuutta ja raikasta ajattelua, joka kantaa pitkälle.

Sanoin käsittää Eero Paloheimon kootut kirjoitukset vuosilta 1963–2010. Teos dokumentoi lyhyinä kirjoitelmina ja laajoina artikkeleina suomalaisen ja kansainvälisen yhteiskunnallisen keskustelun historian 1960-luvulta näihin päiviin saakka. Paloheimon vihertävät aatokset ovat kasvaneet korkoa vuosikymmenten aikana. Viime aikojen kiinnostavimmat näköalat liittyvät Kiinassa toteutettavaan ekokaupunkiin.

Teos jakautuu kolmeen jaksoon. Ensimmäinen osa Viattomuuden aika käsittää Paloheimon kirjoitukset ennen aktiivipoliitikon uraa. Paloheimo johdattelee lukijaansa: ”Näiden lukujen sisältö liittyy vahvasti kirjoittamisen ajankohtaan. ”Tekniikkaa ja suunnittelua” painottuu aikaan, jolloin tekijällä ei ollut kovinkaan paljon tekemistä politiikan kanssa. Siitä huolimatta kirjoituksia ei voi pitää ensisijaisesti teknisinä. Niissä on jälkeenpäinkin tarkastellessa voimakas ympäristöön liittyvä painotus. Tekniikkaa ei niissä yleensä arvioida kritiikittömästi vaan yhteiskunnallisen ja maailmanlaajuisen tilanteen puitteissa. .”Ideologiaa ja politiikkaa” on erilainen kokonaisuus, vaikka limittyy ajallisesti edellisen kanssa. Tekniikan pohtiminen, muuhun yhteiskuntaan liitettynä, on muuttunut yhä yleisemmäksi, kuitenkin alussa siten, että puoluepolitiikkaa ja arkisia ratkaisuja käsitellään vähemmän kuin kirjan myöhemmissä jaksoissa. ”Kolumneja Helsingin Sanomissa” on erotettu viimeiseksi erilliseksi kokonaisuudeksi, vaikka sekin ajallisesti menee päällekkäin edellisten kanssa. Kolumnit ovat rakenteeltaan melko yhtenäisiä ja muodostavat siten muista artikkeleista poikkeavan kokonaisuuden.

Kirjan toinen jakso käsittää puoluepoliitikon ajan, jota Paloheimo luonnehtii seuraavasti: ”Koko sen ajan, jolloin vihreillä oli ensimmäiset kaksi kansanedustajaansa, Ville Komsi ja Kalle Könkkölä, eli vuodet 1983–1987, kiisteltiin siitä, pitäisikö perustaa puolue vai ei. Se oli olevinaan ”aatteellinen” kysymys, jota se ei kuitenkaan ollut. Se oli puhtaasti valtaan kytketty kysymys. Puoluetta vastusti ennen muuta Ville Komsi ja oletan, että hänen vastustuksensa taisi perustua virallisesti siihen, ettei puolue ole kiva juttu. Taustalla oli kuitenkin idea siitä, että ellei ollut järjestäytynyttä toimintaa eikä sääntöjä, voitiin kaikki valinnat ja ratkaisut tehdä ”harmaasti” ja ratkaiseviksi muodostuivat silloin kaveruussuhteet. Poliittiseksi aseeksi saatiin juoruilu ja koko touhu muistutti suuresti niitä kuvioita, joita esimerkiksi monissa afrikkalaisissa valtioissa on tänään nähtävissä. Seuraavissa kirjoituksissa ja puheissa tämä asia on keskeisenä. Tilanne rauhoittui tässä suhteessa vasta, kun ensin oli perustettu puolue Vihreät (26.4.88) ja sitten puolue Vihreä Liitto(9.8.88).”

Teoksen kolmas jakso Täyttä elämää on kirjoitettu sen jälkeen, kun Paloheimo jätti eduskunnan. Tämän elämänvaiheen aikana kuva Paloheimosta monipuolistuu: hän ahkera vapaa kirjoittaja, kärjekäs väittelijä, uutta ekologista ajattelua edustava filosofi, puun käyttöä opettava korkeakouluprofessori ja kansainvälisesti arvostettu ekologian suunnittelija.

 

 

Tuotetiedot

Eero Paloheimo: Sanoin. Kirjoitukset 1963–2010

Amanita

568 sivua

ISBN 978-952-5330-40-3

KL 32