TYÖ TAI KUOLEMA

Kaksitoistavuotias tyttö nojaa likaiseen seinään. Hänellä on yllä tötterömäiset rintaliivit - joissa ei ole sisällä mitään -, narumaiset pikkuhousut ja piikkikorkoiset kengät. Vieressä on toinen tyttö, vähän vanhempi, lysähtänyt uupuneena kujan lokaan. Hän on pitkällä raskaana ja hänet on hiljattain hakattu sinisenkeltaiseksi.

Keski-idän erään kaupungin mattokutomo on lopettanut toimintansa. Sen kolmesataa alle viisitoistavuotiasta työläistä on saanut potkut. Humaani maailma iloitkoon: pieni osa maapallon monimiljoonaisesta lapsityövoimasta on vapautettu.

Tyttöset on vapautettu työttömyyteen, nälkään, prostituutioon ja AIDSiin. Mutta eivätpä enää solmi mattoja länsimaiden riistokapitalisteille. Vauras saksalainen sosialidemokraatti voi hyvällä omallatunnolla kiitellä itseään. Edistyksellisen kunnon kansalaisen tavoin hän boikotoi lapsityövoiman käyttöä ja osti koneella kudotun maton. Hän on osuutensa tehnyt ja voi unohtaa koko asian.

*

Viisivuotias pojankoltiainen ryömii Kaukoidän kaupungin ravintolan takaovella roskakasassa. Tuberkuloottinen hengitys vinkuu ja rahisee, kun poika tappelee toisten samanikäisten kanssa pilaantuneista viinirypäleistä.

Kuppatautinen äiti ei pysty poikaa elättämään, eikä poika itsekään enää kykene hankkimaan jokapäiväistä riisiään. Kansainvälinen urheiluvälineiden jättiyritys sulki jalkapallotehtaansa maineen menettämisen pelossa: urheiluseurat kieltäytyivät ostamasta lapsityövoimalla valmistettuja jalkapalloja. Tuhannet pienokaiset vapautettiin roskalaatikkoihin.

Omaatuntoa hivelevä hyvä tarkoitus muuttuu ketjun toisessa päässä hengenvaaralliseksi laupeuden kohteelle. Valistunut ihmisystävä kuvittelee mielellään, että pimeän ahtaan tekokukkatehtaan vaihtoehto on valoisa avara koululuokka. Kun pienokaiset vapautetaan työn orjuudesta, he astuvat opintielle tavallisen hyvinvoivan lapsen tapaan.

Näin ei ole, eikä ole koskaan ollut.

Lapselle työpaikan vaihtoehto on nälkä, sairaus, vielä julmempi riisto ja kuolema. Cocktailvarjostimia eivät näpertele keskiluokan hoivatut lapsukaiset. Työläislapset tulevat perheistä, joissa jokaisen on ansaittava oma ruokansa. Jotkut myyvät lapsensa orjiksi. Eivät he tee sitä huvikseen, sillä lapset ovat vanhempien ainoa vakuutus ja eläke.

Lapsityövoiman surkea ongelma ei poistu kieltämällä eikä boikoteilla, eikä se missään tapauksessa poistu pian, jos koskaan. Työpaikka on miljoonille lapsille välttämätön hengissä selviämisen keino.

*

Paljon on silti tehtävissä, kunhan käytetään vähän tervettä järkeä. Pulmahan ei ole outo eurooppalaisille. Minun isoäitini äiti kantoi kiviä yhdeksänvuotiaana Virolahdella Pyterlahden kivilouhimossa.

Työnantajia on toki painostettava: kunnollinen valaistus ja tuuletus työpaikoille. Päivittäinen siivous tehtaassa. Tukevat istuimet, suojatut koneet. Ilmainen ateria päivässä. Yksi tai kaksi aamupäivää viikossa koulua kuten Suomen tehtaankouluissa viime vuosisadalla. Lyhyempi työpäivä. Enemmän palkkaa - ja silloin meidän täytyy olla valmiita myös maksamaan enemmän cocktailvarjostimista.

Tällaiset tavoitteet ovat realistisia. Ne voivat toteutua, jopa suhteellisen nopeasti. Ne parantavat lapsityöläisten oloja, eivät vie heiltä leipää suusta ja suovat ehkä mahdollisuuden tulevaisuuteen. Mutta ne vaativat sitkeää painostusta eivätkä sovi lainkaan niille, joiden mielestä halpatuonnin on pysyttävä halpatuontina.

SUURTEN IKÄLUOKKIEN VANHEMMAT  PUNAINEN LUMME TYÖ TAI KUOLEMA  JUOPOT KULLANMURUT KARJALA TAKAISIN  HYVÄT TAVAT - LASTEN TURVA   ONKO TIETOA?  SUURI TAPPAJA  ESIKOISTA KATSELLESSA  ESIKOISTA KATSELLESSA  SKOTTIEN KUNINGATAR MARY  YDINVOIMAA?