JUOPOT KULLANMURUT

Vellova, ölisevä massa rähjäisiä otuksia. Viina, oksennus ja kusi haisevat. Vittuja ja perkeleitä kuhisee ilmassa kuin sääskiä suolla. Kuolaavia idiootteja horjahtaa massasta eroon ja tempautuu takaisin imuun. Paljasrintainen tyttö, kolmentoista, kaataa koskista liiveihinsä. Sänkitukkainen poika, kahdentoista, on rojahtanut omaan pissalammikkoonsa. Merkkifarkkuja koristavat loka ja ranskalaiset perunat.

Näkymä Danten Helvetistä? Brueghelin irvokas maalaus lihan

synneistä? Ei. Suomalaiset hyvinvointilapset viettävät tavanomaista viikonloppua kaupungin torilla.

Lastenneuvoloitten, synnytysvalmennusten, maailman alhaisimman imeväiskuolleisuuden, vanhempainlomien, lapsilisien, kunnallisen päivähoidon ja peruskoulun vaalimat maailman terveimmät lapsukaiset siinä mesovat tavalla, jota köyhinkään luonnonkansa ei omille jälkeläisilleen salli.

*
Yhteiskunta ei ole koskaan sijoittanut niin paljon aikaa, rahaa ja energiaa jälkipolveen kuin se nykyään tekee. Sikiämishetkestä lähtien uutta elämää saattelevat erilaiset neuvojat ja hoitajat, opaskirjat, valmentajat ja kuvalehdet, opettajat, kouluhoitajat ja psykologit.

Äärimmilleen viritetyt vanhemmat tutkailevat kuukausia, jolloin lapsen kielellinen kehitys on altteimmillaan. Milloin kannattaa aloittaa musiikkikasvatus? Milloin kuskata lapsi urheilemaan, milloin balettikouluun?

Välillä kiiruhdetaan erilaisiin puuhamaihin. Kohteliaat aikuiset päästävät pienet koululaiset ensimmäiseksi bussiin. Lapsille annetaan kahvipöydästä ensimmäinen kakunpala. Lapsen puhuessa muu seura hiljenee ihailemaan hälisijää.

Kaikki on tehty, jotta lapsuus olisi onnellinen. Miksi siis kaksitoistavuotias örisee torilla? Nämä tuhannet merkkivaatteissaan eivät suinkaan ole laitakujien kulkijoita. He ovat ihan tavallisten kohtuullisesti toimeentulevien perheitten lapsia, joiden vanhemmat - yksin- tai kaksinhuoltajat - tekevät jälkikasvunsa eteen minkä voivat.

Miksi? Minä olen kysynyt.

- Se on kivaa. Kaikki muutkin dokaa.

*
Suurin osa vekaroista ei lapsijuoppouden vuosista sen kummemmin vahingoitu. Joskus seitsemäntoista ikäisinä he selviävät kuuden vuoden yhtämittaisesta kännistä, sujahtavat opintoputkeen ja pullahtavat siitä ulos muottiin trimmattuina valmiina vanhuksina. Iloista opiskelijaelämäähän ei enää ole - hilpeät opiskelijabailut rymytään nyt kymmenen vuotta aikaisemmin.

Tavalliset vanhemmat ovat silti huolissaan. Tolkuttomasti juopuneelle kaksitoistavuotiaalle voi sattua mitä vain. Minkäs teet.

Jos lapsi osaa olla kyllin röyhkeä - ja syntymästään asti etusijaan tottunut lapsi kyllä osaa -, vanhemmat ovat melko avuttomia. Vakava keskustelu saa pikkujuopon yhtä usein nauramaan kuin katumaan. Vanhemmathan ovat typeriä kalkkiksia, jotka eivät ymmärrä mitään.

Lasta ei voi piestä, ei kahlita kiinni, ei sulkea lukkojen taakse. Voi uhata kotiarestilla tai viikkorahan peruuttamisella; mutta jos lapsi puolestaan uhkaa karata ja varastaa, mitä vaihtoehtoja silloin jää? Jatkuvaan lahjomiseen harvalla on varaa.

*
Kännäävä kakarajoukko on joka tapauksessa iljettävä, mieltä kääntävä ja säälittävä näky. Kuvatukset eivät ole vain vanhempien ongelma. He näkyvät ja kuuluvat kaikkialla ja hankaloittavat rauhallista liikkumista kaupungeissa.

Aikuisilla, ensimmäiseksi tietenkin vanhemmilla, on vastuu lasten kasvatuksesta. Lapsen tahdon myötäileminen kotirauhan vuoksi ei ole kasvattamista. Äiti voi naurahtaa, kun kolmivuotias lyö häntä. Mutta naurahtaako hän, kun kolmetoistavuotias jatkaa hakkaamista?

Hyvien tapojen, oikean ja väärän erottamisen ja toisten ihmisten kunnioittamisen opettaminen rääkyvälle kullanmurulle on totisesti raskasta työtä. Mutta siihen sitoutuu, kun jättää ehkäisyn pois.

On surkuhupaisaa, että yhteiskunnan täytyy tulla apuun, kun vanhemmat itse eivät osaa, pysty tai halua pitää jälkikasvuaan järjestyksessä. Monin paikoin maailmassa on varhaisnuorisolle asetettu öinen ulkonaliikkumiskielto. Sen aikana isänmaan toivot eivät voi ainakaan väittää, että kaikki muutkin ovat juuri nyt kartsaa kulkemassa.

Ennen ulkonaliikkumiskiellon säätämistä pienokaisiin voi kokeilla muutamia ikivanhoja sananlaskuja kuten "Sitä kalkkista kuuleminen, joka omistaa huoneesi seinät" tai "Kenen pizzaa syöt, sen lauluja laulat" tai "Se määrää tahdin, joka maksaa stereot". Kun Niko/Janita heläyttää: "Who cares, Daddy pays" voit kerrankin vastata: "Well, sweetie, Daddy doesn't".

---

SUURTEN IKÄLUOKKIEN VANHEMMAT  PUNAINEN LUMME TYÖ TAI KUOLEMA  JUOPOT KULLANMURUT KARJALA TAKAISIN  HYVÄT TAVAT - LASTEN TURVA   ONKO TIETOA?  SUURI TAPPAJA  ESIKOISTA KATSELLESSA  SKOTTIEN KUNINGATAR MARY  YDINVOIMAA?