Kalevala
takaisin
| Amanita Oy:
Kalevala |
takaisin |
| Vuosi 1999 vietetään Kalevalan 150-vuotisjuhlana, koska uusi Kalevala ilmestyi joulukuussa 1849. Sen alkupuhe on päivätty Vesilahden Laukossa Eliaksen päivänä 17.4.1849. Elias Lönnrot kirjoitti nimensä Kalevalan ensimmäisen painoksen esipuheen alle Kajaanissa helmikuun 28. päivänä 1835. Teoksen ensimmäinen osa valmistui kirjapainosta joulukuussa, toinen osa vasta seuraavan vuoden maaliskuussa. Maailman valloitukseen lähtevällä eepoksella oli vaatimaton alku. Teosta painettiin ainoastaan 500 kappaletta. Painos oli myyty loppuun vasta, kun Kalevalan uusi laitos oli valmis vuonna 1849. Puolentoista vuosisataa sitten suomalaisen lukeneiston määrä oli pieni, ja vain harva sivistynyt suomalainen taisi suomen kielen. Kalevalan ensimmäinen ruotsinnos ilmestyikin jo vuonna 1841 ja ranskannos neljä vuotta myöhemmin. Moni lukeneiston jäsen ahmi kansalliseepoksen ainoastaan käännöksinä. Kalevalan ensimmäisen laitoksen syntymäpäivä eli Kalevalan päivä on siis karkauspäivättömänä vuotena helmikuun viimeinen. Se voisi olla jokin muukin päivä. Elias Lönnrot kirjoittaa Kajaanista 6.2.1835 ystävälleen ja työtoverilleen Carl Niklas Keckmanille, että urakka on ollut valmis jo viikon päivät, vain esipuhe ja eräät jaksot vaativat hiomista. Hän olisi saanut nekin kuntoon, ellei olisi viime tingassa luopunut ajatuksesta lähettää käsikirjoitus postissa. Lönnrotin ystävä, Kajaanin postimestari Edvard Montgomery oli vaihtamassa virkapaikkaa. Montgomeryn oli matkustettava henkilökohtaisesti Helsinkiin, "niin saan ne yhtä hyvin hänen matkassaan kulkemaan ja pääsen postirahat maksamatta". Lönnrot mainitsee, että runoissa on ollut paljon työtä. Itse asiassa teos oli määrä saada valmiiksi jo edellisenä kesänä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa toimiva Carl Niklas Keckman oli Lönnrotin tekstien toimittaja, editori, jollaisia jokainen kustantamo aina tarvitsee. Kajaanissa runoelmaa kokoava Lönnrot lähetti esipuheen ensimmäisen luonnoksen Keckmanille jo maaliskuussa 1834. Saatekirjeessä tekijä pohdiskelee valmistuvan runoelman nimeä. Jos teoksen julkaisi nimellä Väinämöinen, se sekoitettaisiin sekä Brakelin että Gottlundin kirjoittamiin saman nimisiin teoksiin. Eräs mahdollisuus olisi ristiä eepos Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen nimellä. Vaihtoehtoina Lönnrot mainitsee myös Väinölä ja Pohjola sekä Väinämöisen kantele. Lönnrot kirjoittaa Keckmanille vielä neljää päivää ennen virallista esipuheen allekirjoituksen päivämäärää eli 24.2.1835: "Esipuhet pitää sinun kirjottaa, sillä se joka minulta on, jäi niin keskoseksi, että sitä tuskin taiat ränttiin antaa. - - Ilman muuta pyyän että pyyhkäset pois kaikki paikat, jotka vähänkänä antaisit jos kelle tahansa tilaa omahyväisyydestä minua moittia - -" |  Väinämöisen soitto jäi pitkäksi aikaa keskeneräiseksi. Se valmistui vasta vuonna 1866. 283 cm leveä ja 390 cm korkea maalaus sijoitettiin Helsingin vanhan ylioppilastalon musiikkisaliin. Teos vaurioitui Vanhan ylioppilastalon palossa 8.4. 1978. Maalaus konservoitiin Valamon konservointilaitoksessa vuosina 1985-1986. |
| Kalevalan 150-vuotisjuhlavuonna kansalliseepoksen ensimmäisen painoksen ilmestymisesta on kulunut 164 vuotta. Väinämöisen runot ovat olleet osa suomalaista identiteettiä kauemmin kuin mikään muu kansallinen symboli. Vahvan kansallisen ominaisleimansa ja universaalin maailmankuvansa takia Kalevala on maailmankirjallisuutta, kaikkien kansojen ymmärtämä taideteos. Vanhalla Kalevalalla eli Kalevalan ensimmäisellä painoksella on ollut merkitystä kulttuurimme rajojen ulkopuolella jo varhain. Säkeitä pystyttiin lukemaan ruotsiksi vuonna 1841 M. A. Castrénin, venäjäksi vuonna 1846 August Mauritz Öhmanin eli Moritsa Emanan ja ranskaksi vuonna 1845 Léouzon Le Ducin eli Louis Antoinen kääntäminä. Anton Schiefnerin saksantama, vuonna 1852 ilmestynyt Kalevala pohjaa osin Kalevalan ensimmäiseen laitokseen. Kalevala lumoaa suomalaista ja vieraita kulttuureja vuosituhannen vaihtuessakin. Julkaisemistaan odottavat tätä kirjoitettaessa mm. marin, nenetsin, perisan, udmurtin ja uzbekin kielle laaditut käsikirjoitukset. Kalevala on käännetty tähän mennessä kokonaisuudessaan 51:lle eri kielelle. Eepoksen osia ja käännösmukaelmia on ilmestynyt noin 150:llä eri kielellä. Kalevalainen maailma elähdyttää aikamme kuvataiteilijoita. Liettualainen Grazina Didelyté on kaivertanut erillisiä graafisia töitä kalevalaisessa hengessä 1990-luvulla. Suomalainen kuvanveistäjä ja graafikko Jukka Salminen aloitti kansalliseepoksemme aiheilla 1970-luvun puolivälissä. Vuosina 1993-98 hän on erilaisin tekniikoin kuvittanut uuden Kalevalan kokonaisuudessaan. Teos ilmestyi Kalevala-juhlan kunniaksi riemuvuoden alussa (Like). Taidemaaalari ja graafikko Hannu Väisänen on maalannut Pariisissa Kalevalan aiheistoa 1990-luvun lopulla. Hänen kuvittamansa Kalevalan laitos ilmestyy juhlavuoden aikana (Otava). Graafikko Mika Launiksen vuonna 1998 laatima Kalevalan juhlavuoden tunnus poikkeaa miellyttävällä tavalla nykyaikaisesta liikemerkkien kuosista; se on ilmaisultaan rikas ja tarunomainen symboli, se on uusiutuvaa käyttögrafiikkaa parhaimmillaan. |  R. W. Ekmanin maalaus Lemminkäinen pelastaa poikansa Tuonelan virrasta oli kuusikymmen vuotis lahja Elias Lönnrotille vuonna 1862. Aihe liittyy vanhan Kalevalan kahdeksanteen runoon. |