Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

Yleistä keskustelua sikariharrastuksesta.

Valvoja: Lasse

Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja oka » Ke Touko 23, 2018 3:25 pm

Kirkkomäki X -juhlakisa on täällä!

Säännöt:

- Polta Churchill -kokoluokan (suunnilleen 47 x 178) pölli 29.5. - 17.6.2018 välisenä aikana.
- Laadi polttelutuokioon liittyvä arvostelu, tarina, video, pantomiimi, kuvaelma, seminaari, lisensiaattityö, tai mikä tahansa tämän palstan sääntöjen mukaan julkaisukelpoinen teos.
- Julkaise teos vastauksena tähän ketjuun 17.6.2018 klo 23.59 mennessä.
- Palkitsen ainakin kolme (3) omasta mielestäni parasta teosta sikariaiheisella palkinnolla. Teoksien laatu vaikuttaa merkittävästi myös palkintojen laatuun.
- Edellämainittujen lisäksi saatan palkita myös muita omasta mielestäni jollain tavalla huomionarvoisia teoksia.
- Tuomariston muodostaa allekirjoittanut.
- Kilpailuprosessista tai kilpailun säännöistä ei voi nillittää.
- Jos valitat tuomiosta, niin otan selvää missä asut.

Tämä on kymmenes kisa, joten tehdään tästä juhlakisan arvoinen!

The Stage is Yours!
Käyttäjän avatar
oka
 
Viestit: 541
Liittynyt: To Maalis 01, 2012 10:22 am
Paikkakunta: Tampere

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja savustaja » Ke Touko 23, 2018 3:31 pm

:bisse: :bisse:
Käyttäjän avatar
savustaja
 
Viestit: 326
Liittynyt: Ke Tammi 13, 2016 11:54 am
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja noviisi » Ke Touko 23, 2018 8:16 pm

Ei tulisi mieleenkään kiukutella mistään! :bisse:
Käyttäjän avatar
noviisi
 
Viestit: 2993
Liittynyt: Ti Maalis 02, 2010 2:41 pm

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja Kumppari » To Touko 24, 2018 1:02 pm

Räyh.
Luomun ja käsityöläisten ystävä!
Käyttäjän avatar
Kumppari
 
Viestit: 538
Liittynyt: Ma Heinä 20, 2009 1:41 am
Paikkakunta: Rauma

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja david-off » Ma Touko 28, 2018 11:20 pm

Matka Churchillin kanssa Lahdesta Hämeenlinnaan.
Matka alkoi Niemen satamasta, jossa olin juuri käynyt tutustumassa uudehkoon kahvipaahtimoon nimeltään Kahiwa coffee roasters. Siellä ystävälliset yrittäjät tarjoilivat mainiota brasilialaista espressoa ja nicaragualaista suodatinkahvia. Pari pussia kahvia tarttui mukaan kotiin ja oli aika sytyttää RyJ Churchill kesäkuulta -12 klo 15.30. Heti alkuun tuli selkeä kermainen suutuntuma jota seurasi tuoreen kirsikan aromi. Oli aika käynnistää matkalle autoksi vaihtoehtojen puutteessa valittu luotettava Toyota.
Ensimmäinen pysähdys klo 15.45 Lahden satamassa, jossa aurinkoisen päivän myötä oli varsin mukava tunnelma.
http://i571.photobucket.com/albums/ss15 ... qcz8_1.jpg
Tästä matka jatkui Hämeenkoskelle klo 16.15, jossa kusitauon ajan Churchill makoili kiltisti telineessään Toyototan päällä.
http://i571.photobucket.com/albums/ss15 ... vsja_1.jpg
Seuraavana välietappina Tuulos klo 16.35. Oli aika ottaa vyöt pois. Taustalla näkyy MIG-21 hävittäjä. Churchillin toisella kolmanneksella tuore kirsikka vaihtui kuivattuun versioon ja mukaan tuli nahkaisuutta.
http://i571.photobucket.com/albums/ss15 ... trhy_1.jpg
Viimeinen pysäkki ennen kotia Hämeen linnalla klo 17.05, Churchill viimeisellä kolmanneksellaan toi mukaan seetrillä savustelun naudanlihan aromin.
http://i571.photobucket.com/albums/ss15 ... urthzq.jpg
Viimein kotona klo 17.20 ja oli aika laskea Churchlill tuhkakuppiin viimeiselle levolle.
Yhteenvetona voi sanoa, että leppoisampaa matkakumppania saa hakea, tästä vaihtarista erityiset kiitokset Simeonille!
http://i571.photobucket.com/albums/ss15 ... jboy1j.jpg

Edit. Olisin laittanut kuvat suoraan näkyviin jos olisin vain osannut :shock:
Edit2. Mainittakoon vielä, että kyytipoikana meni Coca Cola Zero ja taustalla soi YLE puhe, josta nykylinjan mukaan tulee tyhjänpäiväisen höpötyksen lisäksi musiikkia.
Viimeksi muokannut david-off päivämäärä Ti Touko 29, 2018 1:05 am, muokattu yhteensä 1 kerran
Käyttäjän avatar
david-off
 
Viestit: 63
Liittynyt: Ma Huhti 07, 2008 4:41 pm

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja savustaja » Ma Touko 28, 2018 11:28 pm

Hieno avaus. Suursilliä on toki pitkä, mutta että ihan 75 kilometrin pölli!
Käyttäjän avatar
savustaja
 
Viestit: 326
Liittynyt: Ke Tammi 13, 2016 11:54 am
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja Omskakas » Pe Kesä 01, 2018 4:50 pm

Mukana kuin papana. :?
Käyttäjän avatar
Omskakas
 
Viestit: 839
Liittynyt: To Heinä 03, 2008 2:50 pm

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja noviisi » Ti Kesä 12, 2018 5:22 pm

Ramon Allones Gigantes. Ei Churchill, mutta hieman suurempi. Näin se eteni.

https://soundcloud.com/user-189180902/petro-gigantes
Käyttäjän avatar
noviisi
 
Viestit: 2993
Liittynyt: Ti Maalis 02, 2010 2:41 pm

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja Rusakko » Ke Kesä 13, 2018 5:41 am

Rusakko
 
Viestit: 98
Liittynyt: Pe Elo 29, 2014 7:32 am

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja savustaja » Ke Kesä 13, 2018 8:51 am

noviisi kirjoitti:Ramon Allones Gigantes. Ei Churchill, mutta hieman suurempi. Näin se eteni.

https://soundcloud.com/user-189180902/petro-gigantes

Tais olla melkoisesti potkua pöllissä!
Käyttäjän avatar
savustaja
 
Viestit: 326
Liittynyt: Ke Tammi 13, 2016 11:54 am
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja savustaja » Pe Kesä 15, 2018 12:17 am

День Чебурашки (Muksiksen päivä)

Muksis, tuo tropiikista Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton hellään huomaan eksynyt orpo lapsemme, heräili 14.6.2018 auringonvalon osuessa hänen suuriin silmiinsä. Muksis haukotteli kehdossaan ja hymyili – taas on uusi päivä edessä.

Kuva

Hän nousi tavalliseen tapaansa ja puki päälleen Neuvostoliiton haamun värit, eli tuon uljaan slaavilaisen kansan, Venäjän, lipun värisen paidan. Tuo paita oli hänen mieleen ja se päällä on hyvä suunnata arjen askareisiin. Jo Muksiksen maailmaan saattanut emä sen opetti – arkiaskareet käynnistyivät parhaiten tukevalla tropiikin aamiaisella eli hedelmillä.

Kuva

Aamiaispöydässä se ajatus iski kuin miljoona volttia, niin kuin Korkkaritkin sen jo tiesi. Tämähän ei ole mikä tahansa päivä, vaan tänään alkaa suuressa maassamme koko maailman juhla ja jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut. Onneksi kisoissa on mukana kototropiikin maita ja heidän pelejään voi jännittää samoin kuin uuden kotimaan Venäjän pelejä. Mikä onni, etten jäänyt pois appelsiinilaivasta Rotterdamissa, koska Hollannin tsempaaminen näissä skaboissa olisi hankalampi juttu. Samoin myös sen saappaan muotoisen banaanivaltion. NYT HETI VAIHTAMAAN PÄÄLLE KISAVAATTEET!

Kuva

Vaatteet vaihdettuaan, tämä karvainen ystävämme riensi kurkistamaan Krestovskin saaren asumuksestaan ulos torille. Tuota toria valmisteltiin jo vimmattua vauhtia kaikkia niitä turisteja varten, jotka tulisivat viettämään täällä aikaansa seuraavan kuukauden aikana.

Kuva

Tätä täytyy juhlia! Ei ole jokapäiväinen tapahtuma päästä seuraamaan, kun maailman parhaimmat pelaajat juoksevat päättöminä suu valkoista vaahtoa valuen pallon perässä aina välillä kompastuen omia aikojaan ja huutaen synnyttäjäänsä. Mikä sen parempi tapa juhlia tätä tapahtumaa kuin hyvän kuubalaisen, sosialistinen maa sekin, sikarin saattelemana.

Muksis luki aamuisen otteen Dostojevskiä, Pushkinia ja etsi samaistumistaan Venäjään ja venäläisyyteen. Kuitenkin kirjahyllystä varsin nopeasti tarttui käteen havannalaisten sikarien atlas, joka kätki sisäänsä suuren määrän arvokasta tietoa.

Kuva

Varsin nopeasti ystävämme Muksis löysi sivun, joka kiinnitti huomion suurella arvokkuudellaan. Lukijan tulee myös huomata tarkoituksen mukainen etu-bokeh, joka on nykyään valokuvaamisen trendien suurinta huutoa. Ping Drinksu.

Kuva

Tämä sivu nimittäin kertoi itse Suuresta Sillistä, Sir Winstonista, ja hänen mittavasta roolistaan ja imagostaan sikarikulttuurissa.

Kuva

Niinpä tuo karvainen jalkapallofanimme teki helpon päätöksen ja kaivoi tuosta puisesta appelsiinilaatikosta tehdystä humidoristaan kaikki Sir Winstonin sukunimeä kantavat Julieta no.2 vitolan pöllinsä ja rupesi arpomaan sitä pölliä, joka olisi tämän juhlan kunnian arvoinen.

Kuva

Muksis alkoi lirskutella lorulla: ”Entten tentten teelikamentten, eiku perkele!”. Valintahan oli helppo ja selvä ilman arpaa. Kaikki hänen edessään olevat tupakkatuotteet olivat ihania yksilöitä, mutta vain yksi niistä sopisi tähän päivään. Se ei ole setä-Simonin ansioista kertova sikari. Se ei ole tuon mahtavan Winstonin nimeä kantava pölli. Se ei ole keisarillisesta ajasta muistuttava lempeät savut antava jölli. Se ei ole sikari, joka sai nimensä taino-intiaanien sanasta tupakalle. Se ei kanna nukketeatterin sankarin nimeä.

Nämä kisat järjestetään, jotta maailman paras jalkapallomaa selviää. Niinpä ainoa oikea valinta illan sikariksi on Maailman kuningas. Muksis otti El Rey del Mundo Tainoksen käteensä ja muisteli. Tämä pölli, on nähnyt jo kolmet jalkapallon maailmanmestaruudet. Nyt se on tullut siihen ikään, että se voi toimittaa olympiasoihdun roolia 13 vuotta käärimisensä jälkeen.

Kuva

Muksis otti ja käveli iloisnamielin lähiravintolaan ja otti viskin. Ei yhtä, vaan kaksi viskiä juhliakseen näitä kilpailuita. Kyytipojaksi janonsammuttamiseen hän valitsi kuopiolaisen oluen, mikä ei millään tavalla sopinut tähän tarinaan. Mutta hyvää se oli.

Sankarimme haisteli sikaria, leikkasi sen ja maisteli sikarin kylmämakua. ”Maistuu pippurilta”, hän tokaisi. Hän otti punaisen, sosialismin värisen, sytyttimensä ja antoi liekkiä (#Xikarnation). Upea tuoksu valtasi koko terassin. Kylläpä tuntuu hyvältä sytyttää kuubalainen sikari.

Ensimmäinen kolmannes antoi sen, mitä 13 vuoden ikään ehtineelle ERdM:lle olettaa sopii. Erittäin hieno ja hentoinen maku. Miellyttävä, mutta tiukahko veto. Niinpä Muksis otti takataskustaan uuden hankintansa Perfecdrawn, jolla hän sai hieman lisää tilaa tuolle upealle savulle kulkeutua tuon reilun kymmenen sentin matkan sankarimme suulle. Tämä temppu muutti sikarin luonnetta täysin ja sen maku muuttui totaalisesti ja sikarin oikea runko ja luonne tulivat esiin. Niin kuin Maailman kuninkaan sopii.

Kuva

Toinen ja kolmas kolmannes olivat mitä upeinta makujen harmoniaa. Sankarimme on tottunut nuoruudessaan tropiikin makuihin, joita myös tämä sikari tarjosi. Makupaletti piti sisällään niin hedelmää kuin myös aavistuksen lihaisuuttakin. Kyllä nyt sopii jännittää näitä kisoja.

Kuva
Käyttäjän avatar
savustaja
 
Viestit: 326
Liittynyt: Ke Tammi 13, 2016 11:54 am
Paikkakunta: Lappeenranta

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja ZuuHou » Pe Kesä 15, 2018 12:51 pm

Tässä tulee ensimmäinen (julkinen) viestini foorumeille, joten tervehdys kaikille. Pidemmittä puheitta itse asiaan:

Poltetaan Kirkkomäki 15.6.2018

Ensimmäisellä luokalla koulussa uskonnon tunnit olivat suosikkejani. Tykkäsin kuunnella eläkeikää lähestyvän naisopettajan lukemia tarinoita raamatusta. Kolmannella luokalla opettaja vaihtui keski-ikäiseen miesopettajaan ja samalla alkoi muuttua suhtautumiseni uskontoon. Ehkäpä muutos olisi tapahtunut opettajasta riippumatta, mutta joka tapauksessa uskonto alkoi mielestäni tuntua höyrähtäneiden hommalta. Kliimaksi saavutettiin joskus teini-iän kynnyksellä, kun opettaja takavarikoi pelikorttini, todeten niiden sisältävän ”saatanallisia kuvia”. Korttini sain myöhemmin takaisin, mutta uskonnon tunneille en enää palannut.

Julistin olevani ateisti ja pidin uskovaisia ihmisiä typerimpänä ihmisryhmänä mitä maa päällään kantaa. Teini-iän mustavalkoisesta ajatusmaailmasta huolimatta kirkkojen polttaminen ei koskaan käynyt mielessäni. Mutta nyt tehtävänä olisi polttaa kokonainen kirkkomäki. Minulla ei ole tällaisesta aikaisempaa kokemusta ja myönnän – minua jännittää. Olen kuitenkin jo päättänyt suorittaa tämän tehtävän loppuun asti, kävi miten kävi.

Kaikki on valmista. Ilma ei ole yhtä miellyttävä kuin edellisinä päivinä. On tuulista ja pilvistä, eikä lämpömittarikaan puhkaise kahta kymppiä. Tästä huolimatta se on nyt tai ei koskaan. Otan kaasusytyttimen käteeni ja osoitan sillä kirkkomäen kulmaa, mitään ei tapahdu. Ei helvetti, ei nyt! Rämppään nappia epätoivoisesti, mutta sytyttimestäni vaikuttaisi olevan kaasu loppu ratkaisevalla hetkellä. Keksin kokeilla liekin säätämistä suuremmaksi ja tämä konsti näyttäisi tuovan helpotuksen. Ensimmäiset savukiehkurat nousevat ilmaan. Sisään hengittäessä savu tunkeutuu suuhuni, ei vielä mitään. Nyt vasta alan ymmärtää, että tästä tulee pitkähkö prosessi.

Iän myötä ajatukset tuppaavat pyöristymään, kuten hyvä viina tai vaikkapa sikari. Myös omat ajatukseni uskontoja kohtaan muuttuivat. Aloin ymmärtää aiheen olevan sellainen, mihin minulla tuskin koskaan tulee olemaan varmoja vastauksia. En edelleenkään pidä Jumalan olemassa oloa kovin todennäköisenä, mutta hyvinkin mahdollisena. Muutenkin olen oppinut jättämään erilaisissa kysymyksissä takaoven auki, koska 100% varmuutta ei useinkaan ole mahdollista saavuttaa. Uskovaiset ihmiset tuntuvat olevan mielipiteestään varmoja ja sitä on syytä kunnioittaa, typeriä se ei heistä tee. Ehkä he vain tietävät jotain mitä minä en.

Kirkkomäki palaa iloisesti. Toivon tämän trendin jatkuvan, koska en ole varma pystynkö sytyttämään sitä enää uudelleen puutteellisilla välineilläni. Tämä kirkkomäki on myös iän myötä pyöristynyt. En osaa kertoa tarkkaa valmistumisvuotta, mutta ajan tuoma valkoinen ohut patina näkyy seinillä. Savu tarjoilee makureseptoreilleni pehmeitä ja mietoja makean aromeita, jälkimaku on ohut mutta miellyttävä.

Kirkkomäki on nyt palanut noin puoleen väliin. Huumaava savu ja sen nousu taivasta kohti saa ajatukseni liitelemään takaisin todennäköisyyksiin, yhteen suosikkiaiheistani. Mietin maapallon ulkopuolista elämää, onko sitä? Elämän syntyminen on äärimmäisen harvinainen tapahtuma. Toisaalta maailmankaikkeus on jättimäinen, jonkin teorian mukaan jopa ääretön. Ja ääretöntä kohti kulkiessa kaikkein epätodennäköisinkin tapahtuma tulee jossain vaiheessa vastaan. Itse asiassa se tulee vastaan äärettömän monta kertaa. Tarkoittaako tämä, että avaruudessa on äärettömän paljon elämää.

Ajatukseni on selvästi jo liian korkealentoista ja on aika palata pari askelta takaisin. Ihminen tuntee maailmankaikkeuden kartasta häviävän pienen osan. Koska tapahtumia (planeettoja) on käsittämätön määrä, on epätodennäköisenkin tapahduttava. Tulen siihen johtopäätökseen, että todennäköisesti jossain muualla on elämää. Mutta miksi ihminen ei ole sitten kohdannut tätä elämää missään muodossaan? Minulla on vielä jokunen tovi aikaa pohtia tätä kysymystä, sillä Kirkkomäen seinät eivät ole vielä edes viimeisellä kolmanneksellaan. Tässä vaiheessa huomaan savussa hieman uutta luonnetta, aikaisempaa vahvempana. Pehmeys on edelleen vahvasti mukana ja huomaan nauttivani tästä muutoksesta suuresti.

Elämän syntyminen on harvinaista, ihmisen kaltaisen älykkyyden syntyminen vielä monin verroin harvinaisempaa. On toki mahdollista, että ihmisen kehitys on maailmankaikkeuden mittakaavallakin ainutkertaista. Pidän tätä selitystä epätodennäköisenä ja jopa hieman oman lajin erinomaisuutta korostavana, joten siirryn tuumailemaan muita vaihtoehtoja. Bakteeripopulaatioden leviäminen tapahtuu aluksi hitaasti, kunnes tapahtuu suuri eksponentiaalinen lisääntyminen, jota seuraa luonnollinen romahdus. Voisiko sama päteä kehittyneempiin elämänmuotoihin. Toisin sanoen lajin saavuttaessa tietyn kehityksen tason, seuraa hallitsematon lisääntyminen verrattain lyhyessä ajassa kuten ihmisellä ja siitä edelleen lajin tuhoava romahdus. Tämä selittäisi myös kontaktin puuttumisen. Lajit yksinkertaisesti törmäävät lasikattoilmiöön, joka estää kehityksen jatkumisen ja avaruuden tutkimisen riittävän laajasti.

Kirkkomäkeä kiertää kaksi kappaletta kauniisti koristeltuja nauhoja. Päätän poistaa nämä nauhat muistoksi itselleni tästä iltapäivästä. Kokemuksena tämä on jo nyt erittäin miellyttävä, mutta jostain syystä uskon parhaiden palojen olevan vielä edessä. Joudun tarjoamaan sammuneelle tuhkalle lisätulta, mihin onneksi täydelle liekille käännetty torchini vielä tarjoaa mahdollisuuden. Samalla otan pitkä siivun hyvää rommia, olettaen sen tasapainottavan kokemusta – oikeassa olen.

Avaruusoliot on nyt käsitelty. Mieleeni tulee vielä muutamia muitakin mahdollisia syitä kontaktin puuttumiselle, mutta rommi tuo jalkani takaisin maan pinnalle ja haluan tuumailla vielä hetkisen elämää maapallolla. Luin artikkelin, jossa tekoälyn tutkijoille oli esitetty kysymys ”koska uskot tekoälyn saavuttavan ihmisen ajattelukyvyn?”. Vastauksista oli laskettu keskiarvo, joka oli noin 40 vuotta. Tekoälyhän ratkaisee jo nyt useita ongelmia ihmistä tehokkaammin, kuten esimerkiksi täydellisen informaation shakin. Viimeisten vuosien aikana tekoäly on pystynyt peittoamaan ihmisen aivot jopa epätäydellisen informaation ongelmissa, joten tehdään oletus että tekoälytutkijat ovat oikeassa. Tämä avaa mielenkiintoisia tulevaisuuden skenaarioita ihmiskunnalle. Tekoäly on tietokoneohjelma, algoritmi. Näin ollen se on helposti monistettavissa. Jos algoritmi kykenee ihmisenkaltaiseen ajatteluun, kykenee se myös kehittämään itse itseään ja saavuttamaan vaikkapa Einsteinin ajattelukyvyn. Jo 60-luvulla kehitetyn Mooren lain mukaan tietokoneiden laskentateho tuplaantuu noin kahdessa vuodessa. Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen ajatusleikkiin, jossa miljoonat Einsteinit kehittävät itseään kiihtyvällä tahdilla yhä kyvykkäämmiksi, kunhan riittävästi sähköä ja rautaa on saatavilla. Ihmisen teknologisen kehityksen kannalta tämä kuulostaa paratiisilta, kone ratkaisee tunnetut ja vielä tuntemattomatkin ongelmat. Toisaalta jos koodiin on unohtunut yksikin virhe… Ehkä tämä on se lajien lasikatto.

Ajatus on nyt liitänyt jo kolmatta tuntia. Kirkkomäestä on jäljellä enää viimeiset kytevät tuhkat, mutta aion jatkaa kunnes sormia polttaa. Joku voisi todeta tämän olevan hyvän tuotteliaan ajan hukkaamista, mutta itse olen eri mieltä. Jo savun katseleminen on rentouttavaa ja sen maistelu on ollut hieman vaisun alun jälkeen mitä mieluisin kokemus. Kyseessä on ensimmäinen kirkkomäki minkä olen polttanut. Alkujännityksestä selvittyäni olen varma ettei tämä jää viimeiseksi. Viimeisen kolmanneksen tuhdimmat makeat savut ja täydellinen läsnäolo hetkessä varmistavat tämän. Jatkossa tulen katsomaan kirkkomäkiä uusin silmin: Olisikohan tuo sopiva poltettavaksi…?

Lopuksi vastuuvapauslauseke: Yhtään rakennusta ei vahingoitettu tätä tekstiä kirjoittaessa. Kirkkomäen virkaa toimitti klassikko, RyJ Churchill
Käyttäjän avatar
ZuuHou
 
Viestit: 5
Liittynyt: Su Huhti 08, 2018 9:42 am

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja Nepa » Su Kesä 17, 2018 2:23 am

ZuuHou kirjoitti:Tässä tulee ensimmäinen (julkinen) viestini foorumeille, joten tervehdys kaikille. Pidemmittä puheitta itse asiaan:

Poltetaan Kirkkomäki 15.6.2018

Ensimmäisellä luokalla koulussa uskonnon tunnit olivat suosikkejani. Tykkäsin kuunnella eläkeikää lähestyvän naisopettajan lukemia tarinoita raamatusta. Kolmannella luokalla opettaja vaihtui keski-ikäiseen miesopettajaan ja samalla alkoi muuttua suhtautumiseni uskontoon. Ehkäpä muutos olisi tapahtunut opettajasta riippumatta, mutta joka tapauksessa uskonto alkoi mielestäni tuntua höyrähtäneiden hommalta. Kliimaksi saavutettiin joskus teini-iän kynnyksellä, kun opettaja takavarikoi pelikorttini, todeten niiden sisältävän ”saatanallisia kuvia”. Korttini sain myöhemmin takaisin, mutta uskonnon tunneille en enää palannut.

Julistin olevani ateisti ja pidin uskovaisia ihmisiä typerimpänä ihmisryhmänä mitä maa päällään kantaa. Teini-iän mustavalkoisesta ajatusmaailmasta huolimatta kirkkojen polttaminen ei koskaan käynyt mielessäni. Mutta nyt tehtävänä olisi polttaa kokonainen kirkkomäki. Minulla ei ole tällaisesta aikaisempaa kokemusta ja myönnän – minua jännittää. Olen kuitenkin jo päättänyt suorittaa tämän tehtävän loppuun asti, kävi miten kävi.

Kaikki on valmista. Ilma ei ole yhtä miellyttävä kuin edellisinä päivinä. On tuulista ja pilvistä, eikä lämpömittarikaan puhkaise kahta kymppiä. Tästä huolimatta se on nyt tai ei koskaan. Otan kaasusytyttimen käteeni ja osoitan sillä kirkkomäen kulmaa, mitään ei tapahdu. Ei helvetti, ei nyt! Rämppään nappia epätoivoisesti, mutta sytyttimestäni vaikuttaisi olevan kaasu loppu ratkaisevalla hetkellä. Keksin kokeilla liekin säätämistä suuremmaksi ja tämä konsti näyttäisi tuovan helpotuksen. Ensimmäiset savukiehkurat nousevat ilmaan. Sisään hengittäessä savu tunkeutuu suuhuni, ei vielä mitään. Nyt vasta alan ymmärtää, että tästä tulee pitkähkö prosessi.

Iän myötä ajatukset tuppaavat pyöristymään, kuten hyvä viina tai vaikkapa sikari. Myös omat ajatukseni uskontoja kohtaan muuttuivat. Aloin ymmärtää aiheen olevan sellainen, mihin minulla tuskin koskaan tulee olemaan varmoja vastauksia. En edelleenkään pidä Jumalan olemassa oloa kovin todennäköisenä, mutta hyvinkin mahdollisena. Muutenkin olen oppinut jättämään erilaisissa kysymyksissä takaoven auki, koska 100% varmuutta ei useinkaan ole mahdollista saavuttaa. Uskovaiset ihmiset tuntuvat olevan mielipiteestään varmoja ja sitä on syytä kunnioittaa, typeriä se ei heistä tee. Ehkä he vain tietävät jotain mitä minä en.

Kirkkomäki palaa iloisesti. Toivon tämän trendin jatkuvan, koska en ole varma pystynkö sytyttämään sitä enää uudelleen puutteellisilla välineilläni. Tämä kirkkomäki on myös iän myötä pyöristynyt. En osaa kertoa tarkkaa valmistumisvuotta, mutta ajan tuoma valkoinen ohut patina näkyy seinillä. Savu tarjoilee makureseptoreilleni pehmeitä ja mietoja makean aromeita, jälkimaku on ohut mutta miellyttävä.

Kirkkomäki on nyt palanut noin puoleen väliin. Huumaava savu ja sen nousu taivasta kohti saa ajatukseni liitelemään takaisin todennäköisyyksiin, yhteen suosikkiaiheistani. Mietin maapallon ulkopuolista elämää, onko sitä? Elämän syntyminen on äärimmäisen harvinainen tapahtuma. Toisaalta maailmankaikkeus on jättimäinen, jonkin teorian mukaan jopa ääretön. Ja ääretöntä kohti kulkiessa kaikkein epätodennäköisinkin tapahtuma tulee jossain vaiheessa vastaan. Itse asiassa se tulee vastaan äärettömän monta kertaa. Tarkoittaako tämä, että avaruudessa on äärettömän paljon elämää.

Ajatukseni on selvästi jo liian korkealentoista ja on aika palata pari askelta takaisin. Ihminen tuntee maailmankaikkeuden kartasta häviävän pienen osan. Koska tapahtumia (planeettoja) on käsittämätön määrä, on epätodennäköisenkin tapahduttava. Tulen siihen johtopäätökseen, että todennäköisesti jossain muualla on elämää. Mutta miksi ihminen ei ole sitten kohdannut tätä elämää missään muodossaan? Minulla on vielä jokunen tovi aikaa pohtia tätä kysymystä, sillä Kirkkomäen seinät eivät ole vielä edes viimeisellä kolmanneksellaan. Tässä vaiheessa huomaan savussa hieman uutta luonnetta, aikaisempaa vahvempana. Pehmeys on edelleen vahvasti mukana ja huomaan nauttivani tästä muutoksesta suuresti.

Elämän syntyminen on harvinaista, ihmisen kaltaisen älykkyyden syntyminen vielä monin verroin harvinaisempaa. On toki mahdollista, että ihmisen kehitys on maailmankaikkeuden mittakaavallakin ainutkertaista. Pidän tätä selitystä epätodennäköisenä ja jopa hieman oman lajin erinomaisuutta korostavana, joten siirryn tuumailemaan muita vaihtoehtoja. Bakteeripopulaatioden leviäminen tapahtuu aluksi hitaasti, kunnes tapahtuu suuri eksponentiaalinen lisääntyminen, jota seuraa luonnollinen romahdus. Voisiko sama päteä kehittyneempiin elämänmuotoihin. Toisin sanoen lajin saavuttaessa tietyn kehityksen tason, seuraa hallitsematon lisääntyminen verrattain lyhyessä ajassa kuten ihmisellä ja siitä edelleen lajin tuhoava romahdus. Tämä selittäisi myös kontaktin puuttumisen. Lajit yksinkertaisesti törmäävät lasikattoilmiöön, joka estää kehityksen jatkumisen ja avaruuden tutkimisen riittävän laajasti.

Kirkkomäkeä kiertää kaksi kappaletta kauniisti koristeltuja nauhoja. Päätän poistaa nämä nauhat muistoksi itselleni tästä iltapäivästä. Kokemuksena tämä on jo nyt erittäin miellyttävä, mutta jostain syystä uskon parhaiden palojen olevan vielä edessä. Joudun tarjoamaan sammuneelle tuhkalle lisätulta, mihin onneksi täydelle liekille käännetty torchini vielä tarjoaa mahdollisuuden. Samalla otan pitkä siivun hyvää rommia, olettaen sen tasapainottavan kokemusta – oikeassa olen.

Avaruusoliot on nyt käsitelty. Mieleeni tulee vielä muutamia muitakin mahdollisia syitä kontaktin puuttumiselle, mutta rommi tuo jalkani takaisin maan pinnalle ja haluan tuumailla vielä hetkisen elämää maapallolla. Luin artikkelin, jossa tekoälyn tutkijoille oli esitetty kysymys ”koska uskot tekoälyn saavuttavan ihmisen ajattelukyvyn?”. Vastauksista oli laskettu keskiarvo, joka oli noin 40 vuotta. Tekoälyhän ratkaisee jo nyt useita ongelmia ihmistä tehokkaammin, kuten esimerkiksi täydellisen informaation shakin. Viimeisten vuosien aikana tekoäly on pystynyt peittoamaan ihmisen aivot jopa epätäydellisen informaation ongelmissa, joten tehdään oletus että tekoälytutkijat ovat oikeassa. Tämä avaa mielenkiintoisia tulevaisuuden skenaarioita ihmiskunnalle. Tekoäly on tietokoneohjelma, algoritmi. Näin ollen se on helposti monistettavissa. Jos algoritmi kykenee ihmisenkaltaiseen ajatteluun, kykenee se myös kehittämään itse itseään ja saavuttamaan vaikkapa Einsteinin ajattelukyvyn. Jo 60-luvulla kehitetyn Mooren lain mukaan tietokoneiden laskentateho tuplaantuu noin kahdessa vuodessa. Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen ajatusleikkiin, jossa miljoonat Einsteinit kehittävät itseään kiihtyvällä tahdilla yhä kyvykkäämmiksi, kunhan riittävästi sähköä ja rautaa on saatavilla. Ihmisen teknologisen kehityksen kannalta tämä kuulostaa paratiisilta, kone ratkaisee tunnetut ja vielä tuntemattomatkin ongelmat. Toisaalta jos koodiin on unohtunut yksikin virhe… Ehkä tämä on se lajien lasikatto.

Ajatus on nyt liitänyt jo kolmatta tuntia. Kirkkomäestä on jäljellä enää viimeiset kytevät tuhkat, mutta aion jatkaa kunnes sormia polttaa. Joku voisi todeta tämän olevan hyvän tuotteliaan ajan hukkaamista, mutta itse olen eri mieltä. Jo savun katseleminen on rentouttavaa ja sen maistelu on ollut hieman vaisun alun jälkeen mitä mieluisin kokemus. Kyseessä on ensimmäinen kirkkomäki minkä olen polttanut. Alkujännityksestä selvittyäni olen varma ettei tämä jää viimeiseksi. Viimeisen kolmanneksen tuhdimmat makeat savut ja täydellinen läsnäolo hetkessä varmistavat tämän. Jatkossa tulen katsomaan kirkkomäkiä uusin silmin: Olisikohan tuo sopiva poltettavaksi…?

Lopuksi vastuuvapauslauseke: Yhtään rakennusta ei vahingoitettu tätä tekstiä kirjoittaessa. Kirkkomäen virkaa toimitti klassikko, RyJ Churchill

Varsin komea aloitus ekaksi viestiks. Vaikka en kisaan osallistunut ja ääneneni ei mitään paina, ääneni menee silti
Monchhichi (Cheburashka) miehelle.
Käyttäjän avatar
Nepa
 
Viestit: 170
Liittynyt: La Joulu 15, 2012 9:20 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja noviisi » Ma Kesä 18, 2018 12:11 pm

No jopas oli nihkeä osanotto. :(
Käyttäjän avatar
noviisi
 
Viestit: 2993
Liittynyt: Ti Maalis 02, 2010 2:41 pm

Re: Polta Kirkkomäki X 25.5.-17.6.2018

ViestiKirjoittaja savustaja » Ma Kesä 18, 2018 1:27 pm

noviisi kirjoitti:No jopas oli nihkeä osanotto. :(

Ei kelejäkään oikein voinut syyttää tänä vuonna.
Käyttäjän avatar
savustaja
 
Viestit: 326
Liittynyt: Ke Tammi 13, 2016 11:54 am
Paikkakunta: Lappeenranta

Seuraava

Palaa alueelle Sikariharrastus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa