*

Sana on vapaa. Tänne voit kirjoittaa mitä vaan.

Valvoja: Lasse

*

ViestiKirjoittaja Johnnyboy » Pe Maalis 09, 2012 12:02 am

'
Viimeksi muokannut Johnnyboy päivämäärä To Helmi 11, 2016 6:57 am, muokattu yhteensä 2 kertaa
"Tupakointi lyhentää elämää - mutta onneksi vain loppupäästä"
Käyttäjän avatar
Johnnyboy
 
Viestit: 1600
Liittynyt: To Touko 19, 2011 8:36 am

Re: Antiikki (natinkia, natinkia)

ViestiKirjoittaja Kumppari » Pe Maalis 09, 2012 6:05 pm

No mulla tuo mielenkiinto kohdistuu funkkiseen (löytyy 20-luvulta peräisin ns. samaa paria oleva senkki ja (viina)kaappi) ja 50-70 lukujen aikaisiin tuotteisiin, mm. astiat, peltipurkit, valaisimet, tuolit, julisteet, jne.

Mutta vanhemmilta (tai äidiltä) löytyykin sitten jo hiukan enemmän tuota tavaraa, aina kipoista ja kupeista lähtien päättyen 1800-luvun lopulta peräisin olevaan kuivanmaan mökkiin, jonka irtaimisto on osittain siis yli satavuotta vanhaa.

Mulla itselläni on vain yksi sodan ajan esine ja se on isäni sedän sotilaspuukko, jonka tupessa on liehuvan suomenlipun kuva. Ja siihen on muutama vanja heittänyt kuulemma henkensä...

Ja kyllä mun käyttiksenikin on mielestäni jo antiikkia, vm. -72 Opel Rekord D
Luomun ja käsityöläisten ystävä!
Käyttäjän avatar
Kumppari
 
Viestit: 538
Liittynyt: Ma Heinä 20, 2009 1:41 am
Paikkakunta: Rauma

Re: Antiikki (natinkia, natinkia)

ViestiKirjoittaja Sailor » Pe Maalis 09, 2012 7:55 pm

Kiitos vaimon, meillä on talollinen wanhaa tavaraa. Tarkoitan tällä tietenkin sitä että rouva on pienen ikänsä innostunut perimään, haalimaan huutokaupoista ja kuolinpesistä vanhoja astioita, arabiaa, käyttö/koriste-esineitä, huonekaluja sun muuta. Ei mitään arvoantiikkia vaan paikallisten kyläpuuseppien aikanaan väsäämiä talonpoikaishuonekaluja. Yhteen aikaan mä noita huonekaluja kunnostin oikein urakalla, siis ihan vitutukseen asti, vaan nyttemmin olen koittanut vaan korjata huomaamattomasti, jos siis tarvetta on, ja antaa niiden kantaa ikänsä ylpeänä. Toiset kutsuu sitä laiskuudeksi, toiset vanhan tavaran arvostamiseksi sellaisenaan. Saahan sillä kodin eletyn näköiseksi eikä liian antiseptiseksi, kun kaikki näyttää olevan mukavasti rempallaan. Eipä nuo vanhat huonekalut ole verrattavissa mihinkään Ikeaan, niitä arvostetaan hieman eri kriteerein.

Mä olen taas melkein pienestä harrastellut puutöitä, lähinnä se on sellaista leppoisaa jonninjoutavaa stressinpoistoa. Jossain vaiheessa sain päähäni opetella käyttämään vanhoja (perittyjä ja huutokaupoista hankittuja) käsityökaluja sähköisten suristimien sijaan, aina kun se vähänkin on mielekästä. Vanhojen höylien, talttojen sun muitten käytön opettelu ja jopa teroitus on myös sellaista itsensä palkitsevaa hommaa kunhan vaan jaksaa paneutua ja oppia omista virheistään. Aina voi parantaa eikä koskaan tule täysoppineeksi, ja se jos mikä on hienoa.
Vanhojen menopelien, autojen ja konepyörien kanssa touhusin nuorempana; nyt tuosta 'harrastuksesta' tai elämäntavasta oon melkein päässyt irti kun lompakko ei kestä.
Vanhoja partaveitsiä löytyy, vaan ne on jokapäiväistä käyttökamaa, koska herrasmiehet käyttää sellaisia eikä mitään nykyajan hapatuksia eli vaihtoteriä. Vanhin partaveitsi (Wade & Butcher, Sheffield) on arvioitu n. vuodelle 1820 ja toimii paremmin kuin Gilletten seitsikkoterä. On ainakin ollut kestävämpi käytössä. Muut veitset on toki vähän uudempia.

Militäärimateriaalia on pikkasen, kaikki perittyä. Muutama merkki tsaarin armeijasta. Jotain vapaussodan ajoilta (nimivalinta ei tässä yhteydessä ole kannanotto) ja siitä seuraavastakin rähinästä. Punaisia kokardeja on näköjään taatat keräilleet, vanhoja valokuvia, pari puukkoa, puhdetöitä (nyk piippulaatikko), pystykorva, jotain mitaleja sun muuta. Noitten historiasta en tiedä kun ei nestorit juurikaan halunneet niita aikoja muistella, paitsi kännissä jotain sekavaa. Jotain Saksan armeijan ns. muistoesinettä löytyy myös kun isoeno kävi aseveljien porukoissa melkein Krimillä asti kääntymässä.
Uudempiakin 'muistoja niiltä ajoilta' löytyy vaan nehän ei ole antiikkia. Isäukon jäämistöä, ja koska poika ei ymmärtänyt loikata sen kauemmas puusta, niin oonpa tuossa vuosien varrella kiikuttanut vaimokullalle jotain hylsyjä sateenvarjotelineeksi (siitä ei kyllä kiitosta tullut) ja jotain pientä.

Kaiken tämän vuodatuksen jälkeen en osaa oikeasti sanoa, ollaanko me koskaan mitään noista varsinaisesti keräilty. Onpa vaan tuollainen tavara sattunut miellyttämään silmää, ja aina on löydettu joku käyttötarkoitus. Jos ei heti, niin sitten myöhemmin.

Nykyään on mielenkiintoista lukea kuinka vaikkapa '60- ja '70-lukujen tavarat on tulleet taas muotiin (väittää vaimon lehdet). Ei helvetti millainen määrä tuonaikaista rojua sitä on tullut aikanaan heitettyä pois, ja nythän se olisi taas kuuminta hottia.
Käyttäjän avatar
Sailor
 
Viestit: 730
Liittynyt: To Loka 14, 2010 5:13 pm
Paikkakunta: Ååbu

Re: Antiikki (natinkia, natinkia)

ViestiKirjoittaja Männis-Kosonen » La Maalis 10, 2012 12:09 am

Johnnyboy kirjoitti: Itsellä on tullut tämä antiikinkiinnostus perintönä, ja vanhaa kannattaa vaalia.


Perintönä isän vai äidin puolelta? Ainakin omilla lapsilla mahdollinen kiinnostus antediluviaanisiin olioihin tulee ilman muuta äidin puolelta ja samaa vikaa tuntuu olevan piippupiireissä enemmänkin liikkeellä.

Mutta joo, kesämökiksikin tuli hankittua 150 vuotta vanha s-merkitty röttelö ja pitäähän siellä interiöörin olla mahdollisimman tyyliin sopivaa. Suvusta on sitten navetanvinttejä ratsattu vanhojen huonekalujen osalta eikä kaikkien entisöinti vastaa aivan nykyajan standardeja, caveat visitator. Vanhan arvostuksesta vai pihiydestäkö enemmän kertoo, että kun toissakesänä tarvitsin kirvestä, ostin parilla eurolla kasan teriä latokirppikseltä ja veistin varret itse. Teräthän ei sinänsä mene miksikään. Lisäksi niiden malli on pysynyt rautakaudelta saakka jokseenkin samana ja vartta veistellessä tulee tehtyä melkoinen aikamatka kun siinä on aikaa mietiskellä.
Käyttäjän avatar
Männis-Kosonen
 
Viestit: 950
Liittynyt: Su Tammi 20, 2008 1:17 am


Palaa alueelle Vapaata puhetta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa