Muistelmia

Sana on vapaa. Tänne voit kirjoittaa mitä vaan.

Valvoja: Lasse

Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » Pe Touko 30, 2014 10:00 pm

Alkusanat

40 vuotta pohjoismaalaisilla kauppalaivoilla, 19 alusta ja yli 200 satamaa yli kahdeksassakymmenessä maassa. Kerron kokemukseni merenkävijänä, pitkästä matkasta jungmannista päälliköksi. Muistelmissani käyn läpi merenkulun vaiheet seitsemänkymmenluvun alusta 2010-luvulle. Laitan tälle palstalle osia muistelmistani, lyhyitä ja joskus pidempiä pätkiä teidän luettaviksenne.


1. Ensimmäinen pesti

Ensimmäinen laivani, ahvenanmaalainen m/t Ronny lähti pitkälle matkalle Turusta loppukesästä 1971. Olin silloin kuusitoista vuotta ja pari kuukautta päälle, meinasi siinä hiukan jännitellä nuorta poikaa lähteä ulkomaille ensimmäistä kertaa eläissään. Laiva itse oli surkeassa kunnossa, ehkä surkein millä olen koskaan urani aikana seilannut. Vanha neito oli kiertänyt maailmaa vuodesta 1950 lähtien ja kokenut kolhun jos toisenkin matkojensa varrella. Itselleni uudenlaista tilannetta ehkä helpotti kun kapteenina oli isäni vanha seilauskaveri ja hyvä ystävä; teki hyvää tietää että laivan ylimpänä auktoriteettina oli tuttu henkilö.

Siispä marssin reippain mielin laivaan, ensimmäiselle matkalleni aitona merimiehenä. Heti alkajaisiksi sain tutustua muuhun kansijengiin. Joukossa oli muutama meitä suomalaisia, paljon ahvenanmaalaisia ja vielä enemmän suomenruotsalaisia. Aivan hyvä porukka, minun lisäkseni mukana oli yksi toinen ensikertalainen. Muut olivat seilanneet vaihtelevan määrän. Osa enemmän ja osa vähemmän. Saimme toisen ensikertalaisen, Pasasen, kanssa yhteisen hytin.

Matkamme kulki siis halki Itämeren Göteborgiin josta jatkettiin välimerelle ajamaan öljyä pohjois-Afrikan arabimaista etelä-Euroopan maihin. Matkamme Göteborgiin sujui merkillisen kauniissa säässä, samoin Pohjanmeren osuus ja Englannin kanaali jossa laivoja riitti vilisemällä. Siinä meni mukavasti aika niitä katsellessa. Koskaan en ollut niin suuria laivoja kotioulussa nähyt. Saksalaisia ja ranskalaisia massiivisia rahtilaivoja ja pieniä hinaajia. Niitä sitten nöösit, eli Pasanen ja minä siinä pällisteltiin. Siinä rupesi jo muuta porukkaa vituttamaan meidän ilkamointi, kokeneemmille kun asia ei ollut mitenkään niin ihmeellinen kuin meille ensikertalaisille.
Matka siis sujui leppoisasti, mitä nyt työ oli raskasta ja hommia vanhassa purkissa riitti. Miehistöä oli kumminkin enemmän kuin tänä päivänä mikä helpotti ja jakoi hommia. Ja jos jotain ei osannut niin aina tuli kysyttäessä apua, riippui vain vastapuolen mielialasta millaisella äänensävyllä vastaus tuli.

Totaalinen muutos tilanteeseen tuli sitten kun ohitettiin Bretagne ja saavuttiin Biskajanlahdelle. Perkele. Biskajanlahti kuohui ja myllersi. Aallot paukkasivat laivan kylkeen ja välillä kannelle tuli kunnon ryöppy vettä. Ronny natisi ja paukkui, muistan vieläkin kuinka varma olin että tämä laiva katkeaa ihan just. Enhän toki silloin juuri mitään laivojen tekniikasta saati arkkitehtuurista ymmärtänyt. Olin vain varma että hengissä tästä ei selvitä. Ruokaillessa yritin saada lautaseni tyhjäksi mutta heti kun päästit otteen lautasesta irti, lensi se ruokineen päivineen toiselle puolelle huonetta ja se jos mikä vitutti. Ensimmäisenä myrskyiltanani hoipuin käytävän puolelta toiselle kohti hyttiäni toiveissa muutama tunti unta. Kaiken myrskyn ja möyryämisen lisäksi Pasanen makasi punkassaan ja örvelsi litrakaupalla oksennusta punkkaansa ja osittain lattialle. Poika oli sairastunut, ei sentään koti-ikävään, vaan siihen vielä vittumaisempaan eli meritautiin.

Tulipas kirjoitettua tännekin pitkästi, mutta jatketaanpa huomenna. Nyt on iltalenkin aika. :piippu:
Viimeksi muokannut Captain1955 päivämäärä Pe Loka 24, 2014 8:04 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Sailor » La Touko 31, 2014 10:08 am

Siitä ne muistelmat lähtee.

Merityössäkin maailma on muuttunut vähän helkkaristi muutamassa kymmenessä vuodessa. Jonkun verran tullut itsekin aikanaan heitettyä firaabelia siviilipaateilla, nyt viimeiset parikymmentä vuotta pelkästään kielekelippuisilla.

Myrskyt onkin siitä mukavia että niitä on mukava muistella jälkeenpäin. Sellaista iigoria ei olekaan joka ei joskus sairastuisi jos tarpeeksi pahaksi menee. Mulla ei onneksi ihan herkällä, kunhan jättää syömättä. Nukkumisesta nyt ei voi puhuakaan. Muutaman vuorokauden jälkeen kun ei pysty enää hahmottamaan jotta onko sitä hereillä vai horteessa.
Viimeksi männäviikolla Ahvenanmaan valvontakierroksella saatiin sellaista nelimetristä aallokkoa suoraan sivusta, onneksi vain noin kymmenkunta tuntia, mutta siitäkin ajasta 80% jengistä vain oksensi tai paskoi. Kallistumat 40 astetta ja ylikin mutta inklinometri ei enempää näytä.
Mikäpä siinä, elämä menee hankalaksi kun pitää ensin sitoa itsensä penkkiin, varoa lentävää irtotavaraa ja sitten liikkuessa pitääpi väistellä konttaavia kolleegoja hullunmulkkuna pyörivässä paatissa. Koittaa keskittyä siihen että itse pysyy pystyssä telomatta. Yksi niistä harvoista tilanteista elämässä kun ei tee olutta tai naista mieli.

Mä aina jaksan ihmetellä kun katselee luotseja jotka kelissä kuin kelissä huitelee narutikkaita rahtarien kylkiä ylös. Se on kyllä sellaista hommaa että vetää kunnioituksesta hiljaiseksi.
Käyttäjän avatar
Sailor
 
Viestit: 729
Liittynyt: To Loka 14, 2010 5:13 pm
Paikkakunta: Ååbu

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » La Touko 31, 2014 6:39 pm

Jep. On merityökin muuttunut aika helkkaristi. Enää ei noin vain laiteta säkkiä selkään ja mennä kyselemään josko laivoilta saisi töitä. Toista se oli silloin lemppuluukkujen aikaan kun pienemmissäkin laivoissa oli miehistöä kymmeniä miehiä.

Mysrskyjä on totta tosiaan mukava muistella jälkikäteen. Ei sillä hetkellä kun on ollut syömättä ja nukkumatta useamman vuorokauden. Ihme kyllä omana aikanani kukaan ei ole kovin pahasti itseään myrskyssä loukannut, kerran pari on joku joutunut tikattavaksi maissa. Tylsäähän se vain olisi jos aina olisi tyven.
Luotsatessa erityisesti tulee kirottua paskempia säitä. Siinä ei paljon hymyilytä kun täytyy vanhan miehen säässä kuin säässä rimpuilla itsensä ylös laivaan. Säännöllistä liikuntaa suosittelen kaikille luotseiksi aikoville.

Laita Sailor ihmeessä omiakin kertomuksia tähän ketjuun aina kun mieleen jotain juolahtaa :bisse:
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja marre » La Touko 31, 2014 7:52 pm

Sisämaan poikana merielo vähän vieraampaa, hienoa lukea niistä. Lisää näitä, toivon.

Näistä toimistorotan hommista ei kerrotavaa olisi.
Matalan tavoitteen kautta kohti pienempää pettymystä.
Käyttäjän avatar
marre
 
Viestit: 381
Liittynyt: Pe Elo 30, 2013 2:20 pm
Paikkakunta: Lahti hämeessä

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Johnnyboy » La Touko 31, 2014 9:40 pm

x
Viimeksi muokannut Johnnyboy päivämäärä Pe Helmi 12, 2016 12:35 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
"Tupakointi lyhentää elämää - mutta onneksi vain loppupäästä"
Käyttäjän avatar
Johnnyboy
 
Viestit: 1600
Liittynyt: To Touko 19, 2011 8:36 am

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » Ma Kesä 02, 2014 7:01 pm

Jatketaanpa edellisestä.

Myrsky jatkui taukoamatta koko Biskajanlahden yhtä raivokkaana kuin Pasasen merisairaus.
Ensimmäinen iltani Biskajanlahdella meni siis ilman unta ja ruokaa. Kello kahdeksan nousin komentosillalle.

Edessä oli kaksi tuntia paapurin puoleisen komentosillan siivellä. Etelästä nousi tumma myrskyrintama, jota päin.putkimies suoraan. Korkeat aallot hakkasivat Ronnyn keulaan kuin hullu ovea. Saimme pärskeitä aina brykälle saakka. "Sadevaatteet!!" karjui suomenruotsalainen perämies. Portaissa tuuli ja vettä lensi päälle joka suunnasta. Ei muuta kuin Sadevaatteet päälle ja räyskä päähän, ei siinä muu auttanut.
Takaisin komentosillalle, jossa tähystin naama märkänä. Pimeässä yössä näin valtavia aaltovuoria joiden vaahtopäät näyttivät lumihuippuisilta. Vettä paiskasi nyt keskilaivalle mistä pärskeitä riitti komentosillalle saakka.
Vatsassa velloi. Nyt sai tämäkin jungmanni kokea elämänsä ensimmäisen myrskyn. Eikä ihan pikku myrsky ollutkaan.

Tällaista säätä riitti Portugalin rannikolle asti, jossa ilma tyveni. Lyhyehkö pysähdys kauniissa Lissabonissa, josta jatkoimme tyynessä säässä Gibraltarin ohi Välimerelle. Vihdoinkin pystyi nukkua. Gibraltarin vuori kohosi uhkaavan ja tummana sumuisen meren yllä. Nyt olin kaukana kotoa ja siltä se myös tuntui.

Pääsin kuitenkin ruoriin mikä piristi mieltäni kummasti. Toinen perämies näytti.miten otetaan seisomapaikka sähköruorin takaa. Ruorin vieressä oli isohko kompassi. Katsoin siitä sitten lukemia. "Ohjaa asteikkolukemia mitä näät kompassissa". Ensin mentiinkin suoraan mutta kohta laiva luisti jo paapurin puolelle. Painoin ruoria styyrpuuriin päin, tietysti liikaa ja sama toiselle puolelle.
Useita asteita mentiin merta siksakkina mutta onneksi Välimerellä arvaa riitti. Pari tuntia siinä harjoiteltiin ja koko ajan laivamme pysyi paremmin suunnassa. Voi sitä ylpeyden määrää! Voi kun isä olisi näkemässä tämän, ajattelin.
Perämies vapautti minut ruorista ja pääsin hyttiin levähtämään.
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja H8red » Ti Kesä 03, 2014 5:31 am

Hienoja juttuja kapteeni. Näitä mielellään lukee aamukaffen kanssa. Anna tulla lisää vaan :)
I fly upon the blackest of wings
I soar through the dark night sky
I answer no call but my own
I alone forge mt reality
For I am the raven
The child of Odin
Käyttäjän avatar
H8red
 
Viestit: 335
Liittynyt: Ma Marras 15, 2010 3:29 pm
Paikkakunta: Nurmijärvi/Finland

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » To Kesä 05, 2014 11:05 pm

Matruusina ruotsalaisella laivalla

Elettiin jo 1970 -luvun loppupuolella, suunnilleen vuosia 1976-1977, kun olin matruusina eräällä suurikokoisella ruotsalaisella rahtilaivalla. Seilattiin eteläisellä Atlantilla, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa sekä Karibialla. Paljon erilaisia satamia, naisia, baareja ja yökerhoja. Osa satamista (ja naisista) oli jo ennestään tuttuja edellisiltä reissuilta. Prostituutiota en kannata enkä ole sitä koskaan kenellekään suositellut; on kuitenkin muistettava että neljäkymmentä vuotta sitten maailma oli varsin erilainen ja että pitkien merimatkojen jälkeen oli turvauduttava niihin. Niin tekivät kaikki. Se oli hyvin yleistä. Osa joutui kuitenkin kärsimään nais-seikkailujensa seurauksista.

Joskus keskitalvella oltiin Kapkaupungissa. Päivät kuluivat aurinkoisessa säässä lastatessa. Viikossa laiva oli vajonnut jo aika syvälle ja välikannet suljettiin, samoin ensimmäinen ja viides lastiluukku. Niiden kohdalla nostopuomitkin sai laittaa meriklaariin. Illat ja yöt vietettiin villisti kapakoissa ja (osa enemmän ja osa vähemmän) kuppaisissa huorataloissa. Oma palkkani oli vielä suhteellisen pieni, joten tein bisnestä tupakkakartongeilla ja viinalla. Rahaa siis riitti ottaa kuppia keskikaupungilla ja ostaa piipputupakkaa
piipputupakkaa.
Viikon loppupuolella miehiä sitten juoksikin jo tuli kyrvän alla laakonkia pitkin takaisin laivaan. Sähköttäjä oli jo ilmoituksessaan varoittanut sukupuolitautien määrästä Kapissa. Eiväthän ne ruotsalaiset himonussijat sitä lukeneet. Joka ukolla kuppa tai tippuri joka maissa oli ilotalossa käynyt. Lerssi kuulemma valui ja kusiputkea poltti. Ja nämä svenskit vieläpä puhuivat aivan julkisesti siitä eivätkä älynneet hävetä tippaakaan.
Lopusta lastiruumat täyttyivät ja vesiraja saavutettiin. Nyt alkaisi pitkä merimatka kohti Eurooppaa jossa piipahdettaisiin Välimerellä ja sieltä jatkettaisiin Cadizin, Bilbaon ja Rotterdamin kautta Göteborgiin.

Pitkästä matkasta Villillä laivalla Eurooppaan tulikin sitten verisin ja riitaisin koko merimiesurani aikana. Kerron siitä sitten seuraavassa pätkässä. Nyt yömyssy ja höyhensaarille moro!
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Derp » Pe Kesä 06, 2014 1:06 pm

Hyviä kirjoituksia Sailor ja Kapu! :bisse:
Käyttäjän avatar
Derp
 
Viestit: 244
Liittynyt: La Maalis 05, 2011 10:54 am

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Sailor » Pe Kesä 06, 2014 1:07 pm

Hyvää tekstiä kapulta!

Tulipa edellisestä mieleen aikanaan eräässä Perämeren satamassa ollessa hyttikaverini ja kollegani tuli mut tahattomasti herättäneeksi aamuyöstä raahaamalla punkkaansa ns satamaruusun, jo vähän iäkkäämmän madamen ja siitäkös monituntinen metelöinti ja bakkanaali alkoi. Koitin teeskennellä joviaalisti nukkuvaa vaikka ko ähinä nauratti ihan saakelisti. Ei siitä tahtonut mitään tulla käsittääkseni.

Vaikeudet on tehty voitettaviksi ja into voittaa joskus isonkin ymmärryksen puutteen: Alku aina hankalaa mutta lopussa kiitos seisoo, kuten sanotaan, ja aamulla kavaljeeri saatteli iltaisen kuningattarensa ulos, kuten herrasmiehen sopiikin. Tai sitten halusi sen pois nurkista ennenkuin kukaan huomaa, kansivahtia tietty lukuunottamatta.

No herra siitä samantien takaisin hyttiin soittamaan työpaikkalääkärille puhelinreseptiä. Mahdollisuus sukupuolitaudin saamiseen oli kuulemma nyt konkretisoitunut. Pilleriä, niinkuin ennakoivasti. Lääkärin kysyessä jotta koskas mahd. lemmen täyttymys on tapahtunut, vastasi kaveri siihen että vartti sitten. Muistan vieläkin kun luuristä läpi kuului kun lekuri räjähti nauramaan eikä meinannut saada sitä katkeamaan.
Käyttäjän avatar
Sailor
 
Viestit: 729
Liittynyt: To Loka 14, 2010 5:13 pm
Paikkakunta: Ååbu

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » To Kesä 12, 2014 7:32 pm

Kiitokset herroille kehuista ja Sailorille hyvästä kertomuksesta!


Pesti ruotsalaisella laivalla jatkuu

Etelä-Atlantti halkaistiin hienossa ja tyynessä säässä. St. Helenan saari jäi paapuurin puolelle, kun alettiin lähestyä Päiväntasaajaa. Taakse jäisi eteläinen pallonpuolisko albatrosseineen ja etelänristineen. Thank God päiväntasaajan ylitys tältä puolelta ei ole samanlainen rituaali kuin alaspäin mentäessä. Nääs eräskin rasavilli vanhemmanpuoleinen rasvari kuoli menomatkalla Karibialta Rioon kun ylitettiin ekvaattori. Pidettiin pikku kekkerit, jossa ukko oli juonut vähän vodkaa ja viskiä, sammunut punkkaansa ja aamulla hänet löydettiin oksennukseensa/ kieleensä tukehtuneena. Ikävä juttu, joka latisti tietysti laivan huonoa tunnelmaa entisestään.

Meitä oli tosiaan isossa laivassa iso miehistö. Sekalainen sakki, johon kuului kaikkinensa arviolta kymmenkunta ruotsalaista, pari norjalaista, virolainen, muutama portugalilaista ja espanjalaista ja minä ainoana suomalaisena. Ynnä saksalainen kokkistuju, jonka kanssa tulin hyvin toimeen. Porukka näytti joltain 1600 -luvun karibialaiselta merirosvolaumalta: huivia päässä, puukkoa vyötäisillä, puuttuvia hampaita, risupartoja, pitkiä partoja, arpia ja ryppyjä. Sopi siis meikäläiselle hyvin. Ainoa haittapuoli oli se ruotsalaisten hyväveli -asenne, että kun yksi ruotsalainen vittuili jollekin ytlänningarille niin muut ruotsalaiset komppasivat vittuilijaa.

Matkasta Kapkaupungista Kanariansaarille ei oikein ole kerrottavaa, välillä erinäisiä kunnossapitotöitä, välillä ulkovahtia ja siinä välissä ruorissa keikkumista. Etunojapunnerruksia ja uintia pikku uima-aaltaassa.
Kun sitten tulimme Las Palmasin edustalle ja luotsi nousi veneeseen, oli rakas ruorimiehemme Hans aivan ympäripäissään. Perämies siinä haroi pujopartaansa että päästääkö tuota brykälle vai ei, luotsi ja kapteeni siellä jo hermostuneina odottelivat. Perämies nyökkäsi brykälle päin ja pikku-Hans hoippui portaita ylös komentosillalle. Ei mennyt kauaakaan kun Hans lensi brykältä alas kuin märkä rukkanen. Perämies huikkasi sitten minulle että onkos se Finn ollut ennen satamaruorissa? "Vohoi kuule, Singaporesta Callaoon ja kaikkialla siltä väliltä" heitin. Pääsin sitten satamaruoriin ja tottelin huonolla englanninkielellä sanottuja komentoja sataprosenttisesti ja satamaanhan me päästiin nätisti. Kapteeni ja luotsi olivat erittäin tyytyväisinä. "Kyllä Finn on taas palkkansa ansainnut, mycket bra!" huikkasi ruotsalainen kipparimme. Ruotsalainen Hans sen sijaan sai kuulla kunniansa. Tälläkertaapa suomalainen veti pitemmän korren, myhäilin itsekseni kun laittauduin kuntoon satamavapaata varten.

Satamassa en lähtenyt muiden mukana kapakoihin, vaikka kovasti halusivat. Palkaksi sain ruotsalaisilta tyypillistä kitapurjeen heiluttelua että mikäs se sellainen suomalainen on jolle ei kalja maistu. Paskat minä heistä, lähdin etsimään Rebekkaa jota olin menomatkalla Palmasissa pysähdyttäessä vedellyt kahteen otteeseen. En piru vie löytänyt Rebekkaa, joten tyydyin kiertelemään hienossa Kolumbuksen kaupungissa. Täällähän he olivat pysähtyneet kun olivat Amerikkaan lähteneet.
Tykkäsin Karibian ja etelä-Amerikan satamakaupungeista, joten niitä kovasti muistuttava Las Palmas oli myös meikäläisen mieleen. Muutama päivä siellä vietettiin, päivät paiskittiin töitä ja viiden jälkeen sitten kaupungin elämään tutustumaan. Rebekkaa ei vieläkään kotoaan löytynyt, oli kuulemma lähtenyt Espanjan mantereelle, mutta hänen siskonsa Lucia oli aivan yhtä miellyttävä. Päätin häipyä ennen kuin äiti, mummo ja serkutkin on suomipojan seuraa vailla :D

Viimeisenä iltana menin sitten muutaman muun kanssa maihin viettämään iltaa. Mentiin sataman lähellä kapealla syrjäkadulla sijaitsevaan merimiekapakkaan. Baari oli täynnä eri kansallisuuksia edustavia merimiehiä ja tupakansavua. Tilattiin oluet, puosu poltti sikaria, minä piippua (piipputupakan merkkiä en muista) ja muut paperossia. Lisää meidän laivan väkeä lappasi baariin, mukana pahimmat ruotsalaiset tappelupukarit.
Arvasin ettei ilta hyvin pääty.
Meni siinä sitten arviolta tunti kun erään puolimatruusin tuttu ääni kaikui juottolan perältä. Tarjoilija oli vissiinkin veloittanut pesetan verran liikaa oluesta. Mentiin paikalle ja yritettiin estellä tätä kaljamahaa pieksemästä tarjoilijaparkaa. Mutta kun mies lähtee riitaa hakemaan niin riidan hän myös aiheuttaa. Puolimatruusi huitaisi vieressäni seisovaa puosua olutpullolla päähän ja viilsi sitten rikkinäisellä pullolla ikävännäköisen arven konemestarin poskeen. Eikä kujeet loppuneet edes siihen; mies juoksi ulos baarista ja minä ja kourallinen muita merimiehiä perässä. Juostiin kadun päässä olevaan puistoon ja ihmeteltiin mihin äijä katosi. Kohta puusta kuului ilkkuminen. Siellä oli tämä meidän vikkelä puolivallaton puolimatruusi palmussa, jossa sitten lällätteli ja pörisi. Saatiin suostuteltua se alas ja sitten juostiin tuhatta ja sataa satamaan ja laivaan. Matkalla kuului poliisiautojen ääntä. Aamulla puolimatruusi oli kovin hiljaista poikaa.

Jatkan huomenna tästä. Tulossa pätkä tapahtumarikkaasta matkasta Las Palmasista Cadiziin.
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Simeoni » Pe Kesä 13, 2014 6:32 am

Nyt kaikki kirjankustantajat hereillä, epäilen että jäisi Juoppohullun päiväkirjat ym. kirkaasti varjoon näiden muistelmien rinnalla! Ehdottoman mukavaa luettavaa, kiitoksia näistä Kapteenille. :bisse:
"Happiness? A good cigar, a good meal, a good cigar and a good woman – or a bad woman; depends on how much happiness you can handle."
Käyttäjän avatar
Simeoni
 
Viestit: 677
Liittynyt: Ti Huhti 10, 2012 7:21 am
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja noviisi » Su Kesä 15, 2014 8:21 pm

Peukkuja täältäkin tälle ketjulle! :bisse:
Käyttäjän avatar
noviisi
 
Viestit: 2993
Liittynyt: Ti Maalis 02, 2010 2:41 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » Ke Kesä 18, 2014 11:43 pm

Siirretäänpä taas vaihteeksi muisteluita paperilta tänne interwebbiin. Eli jatkoa edelliseen tulee tässä, kun kuitenkin haluatte kuulla tämän:

Las Palmasista Cadiziin

Las Palmasista on Cadiziin loppujen lopuksi varsin lyhyt matka, ainoastaan seitsemisensataa meripeninkulmaa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö matkan aikana voisi tapahtua mitä tahansa. Tällä matkalla nimittäin ehti tapahtua.

Viimeisenä aamuna Las Palmasin satamassa tosiaan lossattiin, trimmattiin ja rapsuteltiin ruostetta, mutta pääasiassa olin pursimiehen apulaisena.
Iltapäivällä pistettiin paikat timmiin meriklaariin ja luotsi saapui laivaan. Sain kunnian ohjata laivan satamasta ja lähdimme seilaamaan kohti mannereurooppaa. Las Palmasin siluetti jäi taakse, aivan kuin niin moni muukin satama oli jäänyt vuosien varrella. Siinä tunnin päästä pistettiin täysi vauhti. Seilasimme aika tarkasti pohjoiseen. Laskeuduin kahville alas messiin, oli taas kova päivä takana. Merimieselämä on hyvää, tosin pelkkää rutiinia jos ei ole myrskyä.

Seuraavana aamuna saimmekin taas maalailla ja korjata laivaa oikein urakalla. Työt keskeytyivätkin yhtäkkiä puoliltapäivin kun laivan koneet pysähtyivät kuin seinään. Sähköt sammuivat ja tunnit kuluivat. Miesten naamat kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa: kaikki ei ollut kondiksessa. Konehuoneessa ei kuulemma tiedetty vikaa. Oltiin avomerellä ja edestä kohosi uhkaavan näköinen kuoleman seinämä eli kohta ilma siitä huononisi. Jos ei konevikaa saataisi korjattua ja myrsky nousisi, tietäisi se merihätään joutumista. Liian syvää laskea ankkuri. Monessa uhkaavassa tilanteessa olin ollut mutta kyllä se vain kuumotti joka ukkoa kapteenista jungmanniin. Kylmä tuuli ja tihkusade vihmoi siinä kelluessa ja ehdin jo ajatella että mitä jos... Kreivin aikaan koneet sitten käynnistyivät ja sähköt palasivat. Hurraa, teki mieli tarjota siiffille eli konepäälliköllemme viskipullo. En tiedä mistä konevika johtui, eikä se sillä hetkellä kiinnostanut, olin vain tyytyväinen että päästiin jatkamaan matkaa.

Tunnin päästä keikuimme jo aika lailla. Huonosti olisi käynyt ilman koneita. Taas yksi läheltä piti -tilanne, enpä tosin tiennyt että tulevina vuosina eteen tulisi paljon uhkaavampiakin tapahtumia. Meri on vaaroja täynnä ja osoitti taas arvaamattomuutensa.

Vietimme muutaman muun miehistön jäsenen kanssa illan peräkannella vilttien alla olutta juoden. Onneksi sää oli vielä jokseenkin siedettävä, vaikka välillä noustiin aallon mukana korkeallekin mutta se ei estä merimiehiä nauttimasta lastista verotettua ööliä ja hunajarommia eli Ron Miéliä (hyi meitä varkaita!). Siinä kun tuli jano niin oli hyvä tajuta istuvansa viinalastin päällä. Haimme sitten aina välillä ruumasta olutlaatikoita ja hunajarommia jotka olivat menossa Kanarialta mantereelle ja niitä sitten porukalla korkkailtiin kuin omiamme.

Illan lähestyessä loppuaan olutta oltiin kumottu jo aika lailla. Muuan ruotsalainen kollega siinä rupesi pikkupienissään intoilemaan ja haukkui suomalaiset kommunisteiksi. "Älä hei viitsi, me ollaan merimiehiä eikä mitään poliitikkoja. Vaihdetaanpa siis puheenaihetta." -sanoin hymyillen ja vieläpä ruotsiksi. Virolainen ja espanjalainen kollegakin siinä nyökyttelivät, mutta ruotsalainen oli kuitenkin päättänyt näyttää olevansa se joka määrää puheenaiheet ja sanoi että Finn jävelit ei täällä määrää.
Minua ei kuitenkaan ihan ilmaiseksi haukuta suomipiruksi, joten nousin pystyyn ja kysyin että "tyvärr vaan mutta mitä sinä sanoit, ruotsalaishomo?"
Jätkä otti itseensä kun haukuin homoksi, uhosi syöttävänsä minut haikaloille ja väitti että olin luistanut tehtävistäni ja sysännyt niitä ruotsalaisille. Ja paskat, tämä tiesi välien selvittelyjä. Otin haasteen vastaan, ei pikku kähinät minua haittaa, on noita koettu aikaisemminkin ja nyt oli korkea aika ansaita paikkansa laivassa. En kuitenkaan halunnut piestä miestä muiden silmien edessä joten mentiin syrjään muiden katseilta.

Tämä riitapukari oli raukka, sen tiesin; olisiko tällä veitsi, siitä en ollut varma. Mietin siinä taktiikkaani, kun hän arvaamatta hyökkäsi kohti käsillään hurjasti huitoen kuin mikäkin tuulimyllynkuvatus. Paska tekniikka, sain helposti napattua jätkän kädet sivuille ja monotettua polvella nenään. Äijä putosi täkille naamaansa pidellen. Nenä vuoti kuin hana. Uhkasin vielä paiskaavani seuraavalla kerralla hänet laidan yli. Jätin miehen siihen kakomaan ja kävelin reippaasti hakemaan tavarani muiden luota ja painuin siitä sanaakaan sanomatta hyttiin. Nyt sai riittää villi laiva ja villi linja, seuraavassa satamassa aion ottaa ulosmaksun ennenkuin jollakulla lähtee henki. Olihan svenski jo aamuun mennessä laverrellut kipparille minusta, että olin muka yllättäen piessyt hänet. Selitin kuitenkin kapteenille tilanteen todellisen kulun ja hän sanoi ymmärtävän ja uskovansa minua.

Pari vuotta merillä oltua oli aika mennä taas vaihteeksi Suomeen ja istumaan koulun penkille. Edessä olisi taas uudet seikkailut ja jahka perämiesluokalta olisi lusittu niin olisin askeleen lähempänä ylempiä virkoja. Mutta nyt oli hyvä aika tuntea tukeva maa jalkojen alla.

Hyvää yötä! Jatketaan seuraavaksi pätkällä kaukoidän ihmeistä.
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Iivana » To Kesä 19, 2014 12:54 pm

Hyvää ja mielenkiintoista tekstiä taas Kapu! Näitä on mukava lukea.
Käyttäjän avatar
Iivana
 
Viestit: 203
Liittynyt: Ma Huhti 04, 2011 8:45 pm

Seuraava

Palaa alueelle Vapaata puhetta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron