Muistelmia

Sana on vapaa. Tänne voit kirjoittaa mitä vaan.

Valvoja: Lasse

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Sailor » Ti Marras 04, 2014 9:43 pm

Derp kirjoitti:Hyviä tarinoita kapteeni! Sellainen asia rupesi kiinnostamaan että millainen hygieniataso laivalla oli ennen? Oliko paljonkin tarttuvia tauteja jotka kiersi koko miehistön?


Onhan se niin että laivan tapaisessa suljetussa ympäristössä helposti tarttuvilla taudeilla on tapana levitä. Jatkuva käsien pesu on oikeasti paras (ja lähes ainoa) tapa ehkäistä tartuntoja.

Muutamia vuosia sitten, pahimman sikainfluenssan aikaan mä satuin olemaan lomalla. Kävi sitten niin että yhteen meidän ulkovalvonta-aluksista possulunssa iski oikein pahasti ja alus laitettiin karanteeniin Kotkaan. Vartioporukat ympärille ja pahimmat tautitapaukset evakuoitiin kenttäsairaalaksi muutettuun kasarmiin Turkuun.

Mulle tuli sitten kesken loman soitto, jotta kerää rannasta kaikki äijät jotka satut löytämään ja mars tänne. Ensin vastasin päälikölle että ootko ihan pöpi, vai vielä tautilaivalle, mutta käsky on käsky ja sitten mentiin.

Muutamiakin päiviä meni ennenkun saatiin edes minimiverran väkeä tolpilleen että päästiin jatkamaan tehtävää. Parisen viikkoa kesti tulla kotio, ja mä katselin kun ukkoa ja akkaa kaatui oikeelta ja vasemmalta ja välillä alkoi univelat olemaan sitä luokkaa kun ei vaihtokaveria tullut, ettei sitä huvita oikein muistella. Vaan ihme ja kumma: mä en koskaan possulentsua saanut.
Käyttäjän avatar
Sailor
 
Viestit: 730
Liittynyt: To Loka 14, 2010 5:13 pm
Paikkakunta: Ååbu

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » Su Marras 09, 2014 12:04 am

Rommilasin ääressä on mukava muistella vanhoja. Te tiedätte kaverit kuulkaa enemmän kuin oma vaimo mun seilausvuosista. Ehkä ihan hyvä niin.

Kusipääförsti ja puolalainen kurwa

Ah, 90-luvun alku. Ei maailmanympärimatkoja, ei tropiikin lämpöä, ei outoja ötököitä eikä sitäkin oudompia ruokia... Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettei tuolta vuosikymmeneltä olisi muisteltavaa jäänyt. Kyllä tuolloinkin kävi kertomisenarvoisia juttuja.

Aloin lähestyä keski-ikää, ei ollut vielä naista eikä tietty lapsiakaan. Pitkät vapaajaksot oli yhtä helvettiä viettää yksin neljän seinän sisällä. Olin tuolloin kuitenkin onnellisesti kotimaisella tankkerilla ensimmäisenä perämiehenä. Eihän se mikään Knock Nevis ollut, mutta iso alus kumminkin. Pitkin Itämerta kuljettiin, jonkin verran Brittein saarilla ja Norjassa ja kerran Atlantin yli Pohjois-Amerikkaan. Pojat oli keksineet mulle oikein lempinimen: Kusipääförsti olin miehistön keskuudessa. Ei ne mua tietty päin naamaa sillä kutsuneet muulloin kuin vahingossa (kännissä). Tuo nimi lienee tullut siitä kun olin aina aika jämpti, joidenkin mielestä turhankin. Mulla kun oli jo isäukolta periytynyt periaate että työt tehdään sataprosenttisen hyvin jo omankin kunnian ja maineen takia. Myöhemmin jotkut jopa kiittelivät että olin hyvä työkaveri ja lopulta hyvä kapteeni. Kiitos heille ja anteeksi niille joiden mielestä olin kusipää.

No yhtenä talvena tultiin Puolaan, Gdanskin kaupunkiin. Se sataman seutu nyt ei mitenkään maininnan arvoisen kaunis ollut, siihen aikaan melko rähjäiseksi jätetty ja jopa ankea. Kurja sääkin vaikutti siihen. Töitä oli rästissä ja muistan kuinka varma olin että joutuisin viettämään koko illan työpöydän ääressä. Ihme ja kumma, mutta ilta ei mennyt pahastikaan ylitöiksi ja pääsin onnekseni vähän jaloittelemaan. Lähdin kävelemään loskan sekaan tarkoituksena syödä vaihteeksi kunnon ruokaa. Siinä harmaiden betonilähiöiden seasta ruokapaikkaa etsiessä alkoi jo vatsassa kurnia, mutta ravintolaa ei tullut vastaan. Ne oli kaikki tietenkin keskustassa, perkele. Kun käännyin eräälle sivukujalle oikaistakseni, tuli vastaan joku parikymppinen paikallinen Olga tai Ludmila. "Hei seaman heitä vähän rahaa että saan ruokaa" pyysi hän suoraan. Valittelin ja sanoin että syömään olen menossa itsekin. "Annatko rahaa jos saat nussia?" kysyi hän uudelleen epäselvällä englannilla. Se olikin sitten asia erikseen. Arvioin tyttöä silmämääräisesti hetken ja heikkona luonteena antauduin ja otin vartinmittaisen pystypanon roskapönttöjen takana. Autuus tuli, annoin rahat ja läpsäisin vielä blondia pakaralle. Lähdettiin molemmat omille teille eikä enää kohdattu.

Nyt jäi tuhdit makkarat syömättä, mutta oluelle päätin lähteä, sen verran eräässä toisessa puolalaisessa kaupungissa vaihtamiani zlotyjä kuitenkin oli jäljellä. Ajattelin että syön sitten messissä kunnon voileivän. Menin sellaiseen tympeään paikalliseen juottolaan joita on Suomenkin lähiöt pullollaan. Paikka oli täynnä puolalaisia, jotka ulkonäöltään muistuttivat jotenkin meitä suomalaisia. Tuli melkein kotoisa olo. Tilasin annoksen jotain rapakaljaa ja istuin nurkkaan yksin luimistelemaan ja litkimään juomaani. Koko ajan joku tölläsi. Eipä mennyt aikaakaan kun jo joku ylimeikattu baarikärpänen, varmaan Tatjana, tuli siihen kykkimään ja pyysi saada istua pöytään. Neiti on hyvä vaan. Kyseli mongertaen niitä näitä ja sitten kysyi että tarjoanko hänelle juoman. Vastasin että totta kai, ota kraanasta vettä, sen minä tarjoan. Lähtipä niskoja nakellen helvettiin siitä pummimasta. Alkoi jo kyllästyttää pitkän työpäivän jälkeen tuollainen ja lähdin sitten itsekin pois yhden oluen jälkeen. Myöhemmin tuli käytyä Gdanskin keskustassa ja se olikin sitten paljon miellyttävämpi kuin tuo sataman lähistö.
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja susiluoto » Su Marras 16, 2014 6:49 pm

Gdanskista tuli mieleen, ajettiin pienellä kipolla sinnekkin puutavaraa, alkutalvi ja jäätymistä jatkuvasti, pieni kippo ja pieni miehistö.Kävi siellä kannella niin omistaja kun 1,2,3, perämies eli minä.Lekalla ym. työkaluilla sitä jäätä hakattiin ja höyryletkulla sulatettin.Kaikkien henki siinä saattoi olla kantillaan, perillehän päästiin ja kaivospöllit melko jääkerroksen alla.
Laitettiin höyryletku kansilastin alle puhaltamaan ja aamua odotellessa lähdimme kaupungille, kukaan meistä ei puolaa osannu, eikä vieläkään.
Taksi alle ja seamans restauranttiin kumit ulvoen, Popedan näköinen laite meitä kuskasi, silloinen omistajasukua oleva kippari, nykyään hukkunut hoiteli maksun ja eikun johonkin xzyvxck ravintolaan eväille.
Löytyi toki juomaa, taisi ruokaakin olla tarjolla.
Oletettavasti paikallinen herrasmies aloitti suunsoiton kipparille, pienikokoinen kun tuo oli, ei tosin tiennyt että pikkukaveri vapaaikanaan harrasteli nyrkkeilyä, melko hyväkin siinä aikanaan.Laaki ja vainaa sanoisin, herrasmies otti lukua ja vanhan perinteen mukaan otimme nopeasti hatkat koska yleensä paikallisporukka kerääntyy apujoukoiksi aiheuttaen harmia.
Noniin, ei aavistustakaan mistä taksi löytyisi joten nopeata kävelya satamaa kohti, löysimme kuitenkin kävellessämme sopivan näköisen xczyvx paikan jonne hikisinä ja janoisina tallustelimme.
Jotain Zubrovkaa nenun alle ja hengityskin tasaantui, pimeys iski yhtäkkiä, eli valot sammuivat minulta, heräsin laivalta ja kerrottiin että sisään oli tullut kaveri joka suoraan pamautti minua jollain kapulalla päähän.Kippari tuon oli sammuttanut ja äkkipikaa koko porukka laivaan, minut sinne kyllä kannettiin.
Ainut kerta kun puolassa olen sammunut. :piippu:
susiluoto
 
Viestit: 617
Liittynyt: Pe Tammi 10, 2014 8:17 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » Ke Marras 19, 2014 8:57 pm

Kiitoksia susiluoto, mukava lukea teidän muidenkin muistelmia! Puola on omanlaisensa paikka ja niin on Mosambikikin, joten palataanpa kapteenin poikavuosiin ja kerron teille jutun sieltä.

1970 -luvun alussa kierrettiin oikein kunnolla maailmaa. Miehistön keskuudessa oltiin ylpeitä tästä Ruotsin sen ajan suurimmasta rahtilaivasta joka kiersi palloa linjalla jota me kutsuttiin "Never come back -lineksi". Villin linjan laiva heti viimeisen päälle ja ensimmäinen oikea seitsemän meren laivani sillä edellisellä paatilla, MT Ronnylla, olin seilannut vain Välimerta, Atlanttia ja Punaista merta.

Kierrettiin tyynessä säässä Kapkaupunki ja Pöytävuori siinä samassa. Kaikki siirrot Etelä Afrikan satamien välillä tehtiin käsiruoriohjauksella, koska seilasimme kiireen vuoksi niin lähellä rannikkoa. Vuosien saatossa tämäkin rannikko tuli hyvin tutuksi. Sieltä jatkoimme Mosambikiin joka oli niihin aikoihin portugalilaisten miehittämä ja se näkyi sekä maan ilmapiirissä että katukuvassa.

Putkareissu Mosambikin tapaan

Saavuimme aamupäivän auringossa Mosambikin tärkeimpään satamakaupunkiin, Beiraan, joka sijaitsee Madagaskarin salmessa. Sinne vietiin mm. Portugalissa lastaamiamme laatikoita (aselaatikoita) jotka todennäköisesti päätyivät portugalilaisille sotilaille. Katselin reelingin yli Beiran satamaa. Lohduttoman näköisiä kalastusveneitä, vanhoja rahtilaivoja ja toinen toistaan houkuttelevampia kuppiloita. Talorivistö jatkui pitkälle palmurannan suuntaisesti, kaukana kohosi reheviä vuorenrinteitä ja viidakkoa. Näytti Pohjolan pojan mielestä paratiisilliselta. Poltin rauhassa savukkeen ja jatkoin töitä. Illalla sudittiin hyteissä kaikki karvat kuntoon ja vedettiin parasta päälle. Laitoin jamekset jalkaan ja lyhythihaisen kauluspaidan päälle, tukan kampasin sivulle ja ekat partahaivenet saivat koristaa kasvoja. Katsahdin rannekelloa (jonka myöhemmin poliisit vei Cartagenassa) ja se näytti että nyt on pub o'clock eli baariin muiden mukana vain.

Lähdin konejengin mukana maihin, oli meitä muutama muukin täkkäri mutta aika pieniin porukoihin hajaannuttiin illan mittaan. Minä, puolalainen konemies, norjalainen matruusi ja englantilainen Jimmy niminen konemies mentiin osuvasti nimettyyn baariin: Sailor's Grave. Baariin ei ollut kunnon ovea, vain sellainen helmihärpäke joka hiveli ovesta tulijan. Lämmin ilma ja tupakansavu puskivat ulos asti. Katossa oli tuuletin ja paikka lähestulkoon täynnä ihmisiä. Tällaista merimieskapakkaa olin etsinyt jo pitkään, hyvä tunnelma ja meisinki. Olo oli vähän kuin lapsella karkkikaupassa, ei tiennyt minne suuntaan menisi. Otettiin paikalliset kaljat ja paskaahan se oli, hyvin etäisesti muistutti oikeaa olutta. Sen jälkeen litkittiin pelkkää Heinekenia ja viskiä ja ne olivatkin yhtä hyviä kuin aina ennenkin. Beiran yö otti meidät suloiseen syleilyynsä. Puolalainen konemies hankki itsellensä mustan ja kuuman naisen yöseuraksi, jäimme Jimmyn ja norjalaisen matruusin kanssa kolmestaan nauttimaan juomaa ja vapautunutta ilmapiiriä.

Päätettiin käydä laivalla hakemassa lisää käteistä ja jatkaa iltaa sitten. Kun kohta tulimme laivalle niin huomasimme että puolalainen oli tyttönsä kanssa yhä laiturilla eikä satamavahti päästänyt tyttöä laivalle vaikka kansivahdin mielestä asia oli ok. Muut käyttivät energiaansa kinasteluun mutta Jimmy meni kannelle ja tiputti sakkelin ihan satamavahdin viereen. Tämä tajusi uhkauksen että seuraava osuu päähän ja häipyi kädellään huiskaisten. Puolalainen pääsi laivaan nekrunsa kanssa ja me jatkoimme kohti yöelämää.

Etsittiin öisessä Beirassa bordellia jota yliperämies oli kehaissut. Jimmy otti viskiä pullosta ja vihelteli hilpeänä hoippuen. Aikamme sataman lähikortteleissa käveltyämme ja haahuiltuamme iso joukko sotilaita pysäytti kulkumme. Huomasivat jo kaukaa meidän olevan humalaisia muukalaisia. Sotilaat puhuivat ainoastaan portugalia eikä sanaakaan englantia. Puhe muuttui pikkuhiljaa huudoksi ja mulla pruutasi jo hätäkuset melkein lahkeeseen. Jimmy ymmärsi että papereita kyselevät. Yritimme saada sotilaita puhumaan englantia mutta turhaan, sotilaat vain lähestyivät meitä ja kovensivat ääntään. Joukon johtaja tuli lähemmäs, muut seisoivat sormi kiväärinsä liipaisimella takana valmiina ampumaan. Jimmy otti askeleen eteenpäin ja käski komeljanttarin painua vittuun , jolloin sotilas iski häntä kiväärillä niin lujaa että mieheltä meni saman tien taju. Hän jäi makaamaan suu verta vuotavana ja me norskin kanssa nostettiin vaistomaisesti kädet ylös. "Peace! Peace!" huudettiin. Mietin että ampuisiko nuo jos lähtisin livohkaan. En kerennyt tosin tehdä mitään, kun yksi köriläs väänsi käteni ihan helvetin kivuliaasti taakse ja naps, oltiin nätisti käsiraudoissa. Ei muuta kuin vihreään pakettiautoon muiden kadulta löydettyjen kovaonnisten sekaan. Tämänhän piti olla pelkkä naistenhakureissu saatana. Ja tuhat tulimmaista millainen kyyti se oli. Sain mustelmia kun törmäilin pimeässä kopperossa muihin vangittuihin ja seiniin. Kopissa oli helvetin kuuma ja matka oli pitkä. Olin nuori sälli ja ihan helvetin peloissani. Pitkän ajan jälkeen ovet avattiin ja huomasin meidän olevan jonkinlaisella sisäpihalla. Maa oli hiekkainen ja meidät tönittiin riviin. "Se on menoa nyt, meidät kaikki teloitetaan kaukana kotimaasta." kuiskasi verta vuotava Jimmy ja itse olin tuossa vaiheessa niin lähellä purskahtaa itkuun. Olin jo kussut housuihin. Tuosta rivistä meidät vietiin suureen ja pilkkopimeään putkaan jossa viruimme ainakin puolitoista vuorokautta. Yöllä putka oli kolkko ja kylmä ja päivällä lämpötila nousi helvetillisiin lukemiin. Saimme ihan liian vähän vettä ja meitä oli ihan liian monta samassa paskaisessa sellissä. Päivänvalossa huomasin että olimme ainoat valkoihoiset sellissä. Lopulta, seuraavana iltana joku korkea-arvoisempi herra tuli meidän kolmen luokse ja haki meidät toimistoonsa. Hampaisiin asti aseistetut miehet seurasivat jokaista liikettämme. Tämä puhui englantia ja luvassa oli kuulustelua, uhkailua, vittuilua ja kiristystä. Lopulta saimme tilaisuuden kertoa laivan nimen ja sitten odoteltiin kapteenia tunnistamaan meidät. Vittuuntunut kapteeni saapui parin tunnin päästä hakemaan meidät. Tämä kuusikymppinen merikarhu saneli suorat sanat sotilaille, samalla tatuoitua nyrkkiään pöytään takoen. Hän jylisi tekevänsä tästä kantelun kansainvälisellä tasolla. Hän kyseli tarkkaan oliko meitä pahoinpidelty ja tutki naamamme tarkasti. Hän antoi passimme sotilaille ja tunnistuksen jälkeen pääsimme lähtemään. "Perästä kuuluu!" huusi kapteeni.
Kapteeni haukkui meidät matkalla laivalle ja kertoi meidän olleen sadan kilometrin päässä, keskellä viidakkoa sijaitsevassa sotilastukikohdassa. Jäi huono maku koko Mosambikista.
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Johnnyboy » To Marras 20, 2014 7:12 am

x
Viimeksi muokannut Johnnyboy päivämäärä Pe Helmi 12, 2016 12:37 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
"Tupakointi lyhentää elämää - mutta onneksi vain loppupäästä"
Käyttäjän avatar
Johnnyboy
 
Viestit: 1600
Liittynyt: To Touko 19, 2011 8:36 am

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » To Marras 20, 2014 10:32 am

Johnnyboy kirjoitti:Hieno tarina, kävikö koskaan selväksi miksi sotilaat teidät nappasi?

Kun oltiin yöllä ilman papereita liikenteessä maassa jossa vallitsi itsenäistymissota ja kun tuo laivakaveri Jimmy vielä vittuili sotilaille niin ei muuta tarvittu.
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » La Marras 22, 2014 9:41 pm

Lyhyt mutta ytimekäs kertomus siitä kun meillä oli mahdollisuus käydä Elvis Presleyn konserissa, mutta ei perkele menty. Ois varmasti huomattavasti enemmän kerrottavaa jos oltaisiin menty mutta tyhmät on tyhmiä.

Päivä jota kadun eniten

Saatiin Los Angeles näkyviin 6.toukokuuta 1974. En ollut aiemmin käynyt siellä ja hinku maihin oli kova joka jannulla. "Turhaan intoilette, siellä on kallista ja tylsää" sanoi puosu, mutta eihän se meidän intoa hellittänyt. Ensin oli kuitenkin töitä tehtävänä, vapaa alkoi tarkalleen klo 18.00. Kaupunki oli aika pettymys, satama oli kaukana keskustasta ja päätettiin mielummin mennä viereiselle Long Beachille katselemaan mitä sieltä löytyy. Siellä väisteltiin tungoksessa himolenkkeilijöitä ja puskettiin merimieslaumana eteenpäin vailla päämäärää. Päämäärä tuli vastaan: rakennus jossa myytiin lippuja tulevaan Elviksen konserttiin. Muistan katselleeni tarkasti ilmoitusta: Elvis esiintyisi seuraavaksi läheisessä The Forumissa ja paikkoja oli jäljellä. Me oltaisiin vielä Losissa, eli mahdollisuus olisi käydä sekin kokemassa mutta sitten alettiin epäröidä. Porukastamme moni oli sitä mieltä että rahat menisi mutta saataisiin vain kuunnella kirkuvia ämmiä, njet. Mulla syyhytti ostaa lippu ja mennä vaikka yksin, mutta tyydyin typeryksenä menemään muiden perässä katselemaan pelkästään kaupunkia. Rahat säästyi, mutta varmasti paljon köyhempänä kokemusten puolesta lähdin Losista, kuin jos olisin konserttiin mennyt.

Sieltä jatkettiin San Franciscoon ja siellä ei paljon Elvistä näkynyt. Sinne Losiin jäi ainoa mahdollisuuteni käydä katsomassa ja kuulemassa kuningasta. Jos olisi aikakone niin kyllä kävisin katsomassa että millainen Elvis on livenä. V*tuttaa vieläkin.
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja susiluoto » To Joulu 18, 2014 3:06 pm

Tänään sain kuulla että vanha kippari oli lähtenyt sille pitkälle matkalle, jäi sovitut joulukonjakit ottamatta yhdessä.No kaadoin lasin täyteen kuten kippari tapasi sanoa, vain naiset ja lapset juovat vajaista laseista.
Stanwell 174 ja Marlin flakea tässä muistellessa. :piippu:
susiluoto
 
Viestit: 617
Liittynyt: Pe Tammi 10, 2014 8:17 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » Ke Joulu 24, 2014 8:01 pm

Joulukuussa 1975 meillä oli pieniä teknisiä ongelmia. Perun rannikolla toinen aluksen atsimuuttipotkureista rupesi reistailemaan, potkurimoottorin lämmöt nousi ja jouduttiin ajelemaan puolella teholla. Panama seilattiin 30 % tehoilla, Karibianmerellä moottori sanoi itsensä lopullisesti irti. Siinä röpöteltiin sitten yhden pääpotkurin varassa Barbadokselle. 22. joulukuuta aluksemme sitten pönkättiin Bridgetowniin korjattavaksi.

Kaikkien yllätykseksi saksalainen försti toivotteli meille hyvät joulut ja sanoi että olette ansaitsemallanne lomalla tästä hetkestä vähintään tapaninpäivään saakka. Tämä 55-vuotias försti, entinen natsiveteraani, ei yleensä ollut miehistöään paljon kehunut, joten spontaanit kehut yllätti. Kipitinkin suoraa päätä portaat ylös hyttiini, joka sijaitsi aluksen styyrpuurin puolella. Sielläpä sitten laitettiin tukka kuntoon, kuukauden kasvanut merimiesparta siistiksi, partavettä leukaperiin, pitkä kulaus viskiä ja menoksi. Lähtiessä nappasin vielä piipun ja tupakkakukkaron taskuun.

Ruotsalaiset ja suomenruotsalaiset kaverit yksi kerrallaan mukaan hyteistänsä, satamasta taksi alle ja kylille. Oli alkuilta ja lämpötila jotain reilut +25 celsiusta. Taksi ajoi kaupungille rommitehtaan ohi ja kaikki oltiin sitä mieltä, että tuo paikka on testattava joskus. Taksikuskille sanottiin että ajahan jonkun fiinin yökerhon eteen ja kuskihan ajoi. Olin ottanut jo reippaita huikkia viskiä ja muistan sumeasti, että paikassa oli ainakin metrinkorkuiset neonkyltit ja portsari valkoisessa puvussa. Menimme portsarin eteen, joka heti osoitti ahvenanmaalaisen matruusin shortseja ja puisteli päätänsä. Ei kuulemma ollut siihen klubiin shortseissa asiaa. Matruusi oli sitä mieltä että laivalle ei uutta taksimatkaa yksien housujen takia tehdä. Neuvokas suomalainen kun oli kyseessä, niin huikkasi lähimmälle neekerille että vaihdetaanpa päittäin housuja. Nekru sai tingattua pari dollaria ja suostui vaihtokauppoihin läheisen puskan siimeksessä. Puska vain heilui ja sivullisesta homma näytti aika huvittavalta. Viisi minuuttia ja oltiin sisällä klubilla. Oltiin ainoat valkoihoiset paikassa ja saatiin tietty huomiota, varsinkin tummilta neitokaisilta. Ja se passasi mulle paremmin kuin hyvin. Pöydän ympärillä parveili isopyllyisiä tyttöjä ja pöytiin kannettiin ylihintaisia mojitoja. Kyllä ainakin tällä Oulun pojalla posket punoitti kun karibialaisnaiset silittelivät päätä ja pussailivat poskille, vaikken mikään eilisen teeren poika ollutkaan.

Klubilta poistuttiin helvetisti köyhempinä, tytöt kainaloissa, kukin omiin yöpaikkoihinsa. Mun tyttö oli Alicia -niminen sekoittunut puoliksi musta ja puoliksi latino. Oikein nätti pakkaus, jolla oli näppärä yksiö lähellä rantaa. Itse esittelin itseni Frank -nimellä, kotimaatakaan en kertonut. Kai mä silloin kuvittelin olevan jotenkin jännää esiintyä peitenimellä kuin joku James Bond. Yö meni muutenkin vähän kuin James Bondissa, tosin mulla loppui mieskunto todennäköisesti nopeammin kuin Bondilla. No sitä sattuu, pääasia että molemmilla oli hauskaa.

Aamulla annoin tytölle riksat ja kävelin vihellellen laivalle. Aluksessa olikin yllätys: eräs rantaruattalainen oli tullut juuri ennen minua ja oli aika pahan näköisessä kunnossa. Ryöstetty. Pojulla oli naama turvonnut umpeen, korvarengas revitty ikävännäköisesti irti, rannekello revitty niin väkivaltaisesti että melkein luu paistoi... Siinä laivakaverit selittelivät ensimmäiselle perämiehelle että tuollaisena se löytyi sataman läheltä varastorakennusten välistä. Försti oli ihan helvetin vihainen. "Idioottipaska! Mennyt nyt yksin oikaisemaan varastojen välistä! No, tuo käsittely on pientä siihen verrattuna mitä kapteeni sinulle tekee." Toinen perämies hoiti miehen tolpilleen ja lähetti kapteenin puheille. En tiedä mitä päällikkö hänelle teki tai tekikö mitään, mutta uskon että tuon joulun tämä ryöstetty poikakin muistaa.
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja susiluoto » To Joulu 25, 2014 12:21 am

Vanhoja kun muistelee eikä kukaan työnnä tikkua silmään, tulimme aikanaan Rotterdamiin ja lähdin lomille, satamassa oli kaksi suomalaisalusta, olikohan Saimaa Tank Linesin konkurssi tai joku sellainen, kotimainen putiikki kuitenkin ja kaksi alusta takavarikoitu satamaan.Lähdin sitten lentoasemalle ja samana päivänä oli ainakin osa tankkereitten miehistöstä päässyt laivoilta ja kotimatkalle muistaakseni konsulikyydillä.Lehdistökin näistä oli kirjoitellut joten joku ehkä muistaa tai löytää jutut netistä.
Lentoasemalta löytyi puolituttu konemies kavereineen, pojilla ei rahaa yhtikäs, lentolippu kylläkin, ruokakin oli ollut vähissä jo jonkun aikaa.Yksi täkkäreistä sitten kysyi josko voisin ostaa hammastahnatuubin jotta saisi hampaat putsattua ennen kotiintuloa, mikä ettei.Noustiin koneeseen ja taisin jonkun paukunkin jollekkin ostaa.Hammastahnakaveri oli työntänyt koko pötkön hammastahnaa lärviinsä ja aivan sekaisin, en tiedä oikeasti miksi mutta joku väitti että määrätyt hammastahnat silloin pistivät pään sekaisin.
Seutulaan tultiin ja olipa siellä vastaanotto, en kylläkään osallistunut mutta nämä takavarikkoaluksen kaverit joutuivat iltapäivälehtien kynsiin, yksikin vaahto suupielissä.Kaikenlaista muistuu mieleen.Samalla kotireissulla avioiduin ensimmäisen vaimon kanssa, no se onkin ihan eri juttu, tällaista joulu teettää:)
susiluoto
 
Viestit: 617
Liittynyt: Pe Tammi 10, 2014 8:17 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » La Joulu 27, 2014 8:28 pm

susiluoto kirjoitti:Hammastahnakaveri oli työntänyt koko pötkön hammastahnaa lärviinsä ja aivan sekaisin, en tiedä oikeasti miksi mutta joku väitti että määrätyt hammastahnat silloin pistivät pään sekaisin.


Kerkeävät kaverit on aina keksineet keinon saada pään sekaisin. Olin joskus 30 vuotta sitten laivassa, jossa toinen perämies oli kännissä kova sankari. Muistuu mieleen, kun kerran Manilan lähellä istuttiin rannalla, otettiin olutta ja pelattiin korttia, kun siinä sitten tuli tällä perämiehellä ja konemestarilla jotain vedonlyöntiä, en tiedä mitä kun niin outoa norjan murretta sölkkäsivät. Konemestari kävi puskassa hakemassa sellaisen pienen ja värikkään sammakon. Kuljetti sen paitaan käärittynä perämiehen eteen, joka sitten otti pitkän lipaisun sammakon selkää pitkin. Oli saman tien silmät suurina ja sai siitä hyvästä hetkellisen kasvohalvauksen. Pärstä jäi niille sijoilleen pariksi päiväksi. Minut nakitettiin yön pikkutunteina mukaan sairaalaan tämän perämiehen seuraksi. :D
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » La Tammi 24, 2015 9:53 pm

Tammikuisena iltapäivänä 1982 ohitimme Cabo Frion valkoisen majakan. Se oli tuttu merkki siitä että Rio ei ollut kaukana. Majakka seisoi jylhäänä kalliota vasten, jyrkän vuoren rinteellä. Olin komentosillalla.
Laskeuduin sieltä sitten messiin muiden seuraksi suunnittelemaan maihin menoa, otin kupin kahvia ja katselin fönsteristä tuota majakkaa. Eräskin Rion yöhön ensi kertaa pääsevä touhotti kovasti, mitä aikoo ostaa ja minne mennään oluelle. Varoitin sälliä isällisesti että "siell' on maailman tulisimmat neidot ja voi taivas kun tango siellä soi", "Oijjoi" huokasivat muut suomalaiset, jotka tiesivät tuon kappaleen jota siteerasin. Poju oli ihmeissään, mutta naureskeli muiden mukana.

Pimeys lasketui Rioonkin. Aurinko suorastaan hulahti alas kuin olut merimiehen kurkkuun. Ohjasin laivaa, näin siis aitiopaikalta Rion iltavalaistuksessa, joka lähestyi ja tuntui kasvavan koko ajan. Tai oikeastaan mehän sitä lähestyttiin, Rio pysyi paikallaan. Copacabana jäi taakse, mielessäni pyöri rannan baarit ja latinotytöt -kuten aina etelä-Amerikkaan tultaessa. Laivamme lipui seuraavaksi Sokeritoppavuoren ohi. Palmuja, valoja, laivoja. Kieli keskellä suuta mentiin, onneksi kuuluisa Kristuspatsas varjeli menoamme. Vesi peilasi kauniisti Rion valoja. Jo aikaisemmilta reissuilta tuttu Guanabaran lahti oli kaunis yön pimeydessä.
Huokaisin urakan loputtua. Alus oli nyt laiturissa.

Aamulla maihinmenijät suorastaan livahtivat laakonkia pitkin suureen ja mahtavaan Rioon. Minä tietty kieli vyön alla ensimmäisenä. Matkamme tyssäsi kuin seinään kun näimme paikallisen merimieskirkon kirkkoherran kävelevän iloisesti hymyillen vastaan. 'Ei saatana, pitikin sattua' lipsautin. Kättelimme väkinäisesti tekopirteää ruotsalaista pappia, joka toivotti meidät tervetulleeksi Rioon ja vei meidät väkisin kirkkoon kahville ja pullalle. Pelasin parit biljardit ja söin rutikuivan kanelipullan kahvin kanssa. Luultiin että päästiin pois oikeille juomille, mutta mitä vielä. SItten veisattiin virsiä vielä toista tuntia ja rukoilut päälle. Kaksi tuntia siellä viipyi ja sitten kiidettiinkin jo taksilla pitkin kaupungin ahtaita kujia ja leveitä valtateitä. Noh, virren veisuu palkittiin ja illalla sitä muisteltiinkin jo hymyissä suin oluella. Olipahan nämäkin juomat siunattu jo valmiiksi.
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja masi69 » Su Tammi 25, 2015 9:58 am

Olipas mukava aamutuimaan tulla Foorumille lueskelemmaan kun kapu oli taas avannu sanaista arkkuaan! Nää on hienoja tarinoita eletystä elämästä!
masi69
 
Viestit: 24
Liittynyt: Ti Maalis 04, 2014 6:48 am
Paikkakunta: Pohjois-Karjala

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja SavonUhvo » La Maalis 07, 2015 5:47 pm

Jo vain nehän tuli herrain meriseikkailut luettua alusta loppuun, alako vaan vituttaa kun loppu luettava kesken :) reissuelämä on kyllä joskus antosaa hommaa, ite en vaan merillä sitä ole harrastanut vaan komennushommissa ympäriämpäri tehdaskaupunkeja.
SavonUhvo
 
Viestit: 44
Liittynyt: Ma Helmi 09, 2015 5:28 pm
Paikkakunta: Pohjois-savo

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » Pe Maalis 13, 2015 7:29 pm

SavonUhvo kirjoitti:Jo vain nehän tuli herrain meriseikkailut luettua alusta loppuun, alako vaan vituttaa kun loppu luettava kesken :)


Joo, kiirettä on nyt pitänyt viime päivinä, mutta lisää luettavaa tulossa kyllä minun osaltani. Pitäisi vain keretä istahtaa tietokoneen ääreen pidemmäksi aikaa. Ehkäpä nyt viikonloppuna ehdin. :bisse:
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

EdellinenSeuraava

Palaa alueelle Vapaata puhetta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa