Muistelmia

Sana on vapaa. Tänne voit kirjoittaa mitä vaan.

Valvoja: Lasse

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja malttivaltti » Pe Loka 02, 2015 6:45 pm

warhead kirjoitti:Kiitos ja kumarrus! :piippu:
malttivaltti
 
Viestit: 81
Liittynyt: Ti Elo 06, 2013 8:28 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja SavonUhvo » Ma Tammi 18, 2016 6:49 pm

Liikeniskös Kapteenilta lisää luettavaa pakkasiltoihin? Mukavaa luettavaa piiputtelun lomassa olisi
SavonUhvo
 
Viestit: 44
Liittynyt: Ma Helmi 09, 2015 5:28 pm
Paikkakunta: Pohjois-savo

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » Ke Tammi 20, 2016 12:13 am

Tottahan toki, onhan kapulla huomenna vapaapäivä. Siispä muistellaan nyt tämä ilta ja juodaan muutama lasillinen viskiä piipun kera. :piippu:

70-luvulla seilasin jonkin aikaa Suomen Höyrylaiva OY:n Aconcagua -nimisellä rahtilaivalla, josta olen aikaisemminkin muisteluissani maininnut. Ylitimme joulun tienoilla Atlantin, nimenomaan pohjoista reittiä, joka on tunnettu merenkulkijoita koettelevista olosuhteista. Tälläkin kertaa pohjoisatlantti oli raivoissaan, mysky puhalsi suoraan vastaan. Sellaisessa merenkäynnissä vanha hyrräkompassimme ei toiminut, ja jungmannien lisäksi myös puolimatruusit kutsuttiin vahtiin käsiruoria pitämään. Siellä siis minäkin keikuin ruorissa kun muu miehistö nautti messissä maittavaa ateriaa laivan heiluessa ja jyskyttäessä raivokkaasti valtavassa aallokossa. Matkalla näimme valtavia jäävuoria, mikä oli jännää kaikille.

Kun vahtikaverini lopulta päästi minut ruorinpidosta, minulla oli kova nälkä, ja kiiruhdin ahterin messiin syömään. Minulle ihan uusi kikka oli se kun pöydille oli levitetty märkiä lakanoita, jotta astiat jollakin tavalla pysyisivät paikallaan. Kasasin valtavan annoksen kalaa ja perunamuusia lautaselleni ja istahdin paikalleni syömään. Vastapäätäni istui puosu pitäen minulle seuraa. Juuri kun olin tarttunut haarukkaan ja veitseen, Aconcagua törmäsi valtavaan aaltoon. Lautaseni hävisi jonnekin, iso vesikarahvi nousi ilmaan, kääntyi ympäri ja putosi puosun syliin vettä roiskuen. Samassa rytäkässä yttikerroksesta alkoi kuulua hirveätä kiroilua ja hilpeätä naurua. Noin kymmenhenkinen porukka oli mennyt laivan kuuluisaan saunaan, joka sijaitsi aivan laivan peräosassa. Aaltoon törmäämisestä seurannut jyskytys, jolloin koko laiva tärisi voimakkaasti, aiheutti sen, että saunan lauteet, joilla puolet miehistöstä istui, romahtivat. Samalla sammuivat saunan valot. Kiukaasta kivet lensivät kaikkialle ympäriinsä. Siinä pyörivät lankunpätkät, alastomat merimiehet ja kuumat kivet saunassa, joka liikkui kun tavarahissi kymmeniä metrejä ylös ja alas samalla täristen voimakkaasti. Oli siinä hilpeä saunailta pojilla!

Perillä jouduimme odottamaan lastia redillä pari viikkoa. Ostimme joutessamme taskurapuja ja muitakin otuksia paikallisilta kalastajilta ja keitimme ne iltaisin byssassa jonka jälkeen söimme ne hyvällä ruokahalulla venekannella. Raumalainen kokkimme oli omaa luokkaansa, joka osasi valmistaa erinomaisia kalaruokia.
Redillä makoilun jälkeen saimme aluksemme purettua ja lastattua, jonka jälkeen Aconcagua suuntasi keulansa kohti etelää, Karibianmerta ja Panaman kanavaa aina länsirannikolle Kaliforniaan saakka. Sieltä samaa reittiä takaisin Eurooppaan. Pitkä reissu näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta hyvällä laivalla aika kului ja seura oli mitä parhain. Eivät suomalaiset botskit nykypäivänä enää tuollaisia kuukausien mittaisia reissuja teekään. Sääli sinänsä, koska pitkät merimatkat opettavat nuoresta untuvikosta tuulenpieksämän merimiehen.
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Kumppari » Ke Tammi 20, 2016 12:53 am

Näin raumalaisena pakko udella, että muistatko kokin nimeä?
Luomun ja käsityöläisten ystävä!
Käyttäjän avatar
Kumppari
 
Viestit: 537
Liittynyt: Ma Heinä 20, 2009 1:41 am
Paikkakunta: Rauma

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja susiluoto » Su Helmi 07, 2016 1:52 am

Tuli tässä mieleen kun Urholla kävin kututtuna.Juttu ei tuohon alukseen liity mutta tuli mieleen.
Ajelimme 60 luvun loppupuolella kohti tanskaa ja perämies oli ollut hankala jo muutamankin viikon, päässä viirasi ja tuhdisti.Jakeli suuntia mielipuolisesti jne.Komensi konemiehen etumastoon eli lampputelineeseen kuten tuttavallisesti sanottiin, kävi tuo hakkaamassa ovia yöllä ja päivällä ja muutoinkin olotila oli tuolla hankala.
Kippari pienikokoinen ettei uskaltanut tuota kunnolla komentaakkaan, synkkänä syksyisenä yönä tuo saksalaisperäinen mies oli sitten vissiin päätöksensä tehnnyt, aamulla ei mistään löytynyt, kippari teki ruotsiin ilmoituksen ja alus pysäytettiin ja ruotsin merivartiosto etsikin vielä jossain gotlannin kohdilta, muutama muukin alus siihen osallistui, olivat lähistöllä.
Tietääkseni ei löytynyt koskaan en tosin tiedä kaipasiko kukaan, emme ainakaan.Näitä tapahtuu muutoin uskottua enemmän, ihmiset eivät osaa aina pitää päätään kasassa koska se pää ei aina ole hallittavissa, oletamme että aikuinen koulua käynnyt osaa itseään hallita ja jos joskus hiukka luistaa niin oletamme että kohta tuo taas on oma iloinen itsensä, ei aina.
Aiemmin olen kertonut muistakseni että suvussa tämä merenkäynti on vatsoja heilauttanut ja sen perusteella olen uskaltanut päätöksiä kertoa, ulkomuistissa 7 poistunutta öiseen aikaan, nykyisen emännän suvusta muutamakin.Toisaalta heidän suvusta aluksiakin uponnut.
susiluoto
 
Viestit: 611
Liittynyt: Pe Tammi 10, 2014 8:17 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » Ti Helmi 09, 2016 3:01 am

Kumppari kirjoitti:Näin raumalaisena pakko udella, että muistatko kokin nimeä?


Markku -nimeä tuo totteli, sukunimeä en jaksa muistaa enää.

Ja Susiluoto, vastaaviin tapauksiin olen törmännyt itsekin monenmonta kertaa. Harmillista, mutta yllättävän yleistä, etenkin ennenvanhaan kun merenkulkijoissa oli keskimäärin värikkäämpää porukkaa kuin nykyään. Oli monenmoista hullua, esimerkiksi liki 3 promillen kännissä ollut ruorimies satamaruorissa. Niistäkin täytyy kirjoitella lisää tännekin kunhan jaksaa.
Mielenkiintoista kuulla täällä muidenkin kertomuksia meriltä, antakaa tulla lisää vain. :piippu:
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja warhead » Ti Elo 23, 2016 2:12 pm

Kapun olisi aika taas raapaista pari mehukasta tarinaa! Tässä on puolivuotta jo varrottu :lol:
warhead
 
Viestit: 17
Liittynyt: Ke Maalis 30, 2011 11:59 am

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » Ti Syys 27, 2016 9:42 pm

warhead kirjoitti:Kapun olisi aika taas raapaista pari mehukasta tarinaa! Tässä on puolivuotta jo varrottu :lol:

Täytyy lähipäivinä istahtaa alas raapustelemaan. Niin kiirettä on pitänyt viime aikoina että hyvä kun on piipullisen kerinnyt polttaa. Mutta onneksi nyt helpottaa ja jää aikaa jaloille harrasteillekkin :piippu:
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Derp » To Joulu 22, 2016 7:14 pm

Hopi hopi kapu! :mrgreen:
Käyttäjän avatar
Derp
 
Viestit: 244
Liittynyt: La Maalis 05, 2011 10:54 am

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Captain1955 » La Tammi 21, 2017 4:55 am

Noniin, tulipa mieleen eräs tapaus 80-luvulta, jonka haluan teille jakaa. Tapaus oli niin merkillinen, että pitäisin sitä pelkkänä huru-ukkojen kännisenä pölpötyksenä jos sen itse ulkopuolisena kuulisin. Kukin ajatelkoot sen niin vakavasti kuin haluaa. Mutta tässäpä tulee anyway.

Ghost ship

Tosiaan, 1980-luvun puoliväliä elettiin. Merenkulku oli kokenut noina vuosina paljon muutoksia ja laivoihin oli tullut uusia kapistuksia joihin meillä aiemmin alalle tulleilla oli paljon opeteltavaa. Kuitenkin vanhat uskomukset ja myytit elivät merenkulkijoissa aivan yhtä vahvasti kuin ennenkin.

Laiva, jolla tuolloin seilasin oli suomalaisen varustamon rahtari, vanha ja kovia kokenut, rumankaunis kauppalaiva. Se oli nähnyt paljon meriä ja myrskyjä ja siihen liittyi paljon mytologiaa, jotka ovat tiedossa näissä piireissä tänäkin päivänä. Paljon keksittyä potaskaa, mutta myös vahvistettuja juttuja. Muun muassa se, että laivalla oli riehunut epätavallisen paljon epidemioita ja että 1960-luvulla laivan päällikkö ja eräs miehistön jäsen olivat kuolleet äkillisesti samalla reissulla lähellä etelä-Norjan rannikkoa. Sattumaa toki, ehkä.

Nyt seilasimme samoilla vesillä ja eräs ilta päivähuoneessa tuo aihe tuli puheeksi. Myrskyisänä iltana mielellään puhuttiin kummitusjuttuja ja mielikuvitus laukkasi monella. Siinä me sällit aikamme leukailtiin, kunnes kuusikymppinen pursimies nousi ääneen. 'Työ että pojat tiiä mistään mitään..' hän sanoi hiljaa tupakansavun täyttämän huoneen perältä. 'Mä olen ollut osa miehistöä jo kaskytviis vuotta. Olin paikalla ku nuo tapahtu.'
'Tää laiva on piruvie kirottu ja se johtuu siitä ku meän ensimmäinen kippari oli paha mies. Ite piru. Beelsebub.' puosu sanoi pelotellen ja teki samalla ristin merkkiä.

Teki mieli nauraa, olinhan kuullut kyllä ennenkin villejä merijuttuja joissa ei ollut päätä sen enempää kuin häntääkään. 'Kerro toki lisää' sain sanottua.

'Sinä yönä ku kapteeni Åkerman kuoli, nähtiin koko kansimiehistö taivaalla valtava valoilmiö. Sellainen suoraan laivan yläpuolella, ehkä mailin korkeudessa, loistava monivärinen ja valtavan kirkas loiste. Se piirsi laivan ylle O-kirjaimen muotoisen leimuavan kuvion. Vähitellen värit sulautuivat kirkkaan punaiseksi ja lopulta katosivat.'
'Eikä siinä kaikki, sillä pian sen jälkeen laivalla ilmeni yleinen sähkövika, joka kesti koko yön ja johon ei koskaan löytynyt selitystä.' Kahden tunnin päästä noista tapahtumista kapteeni ja puolimatruusi löydettiin kuolleina hyteistään.

Pah, kuulostaa taas niin tyypilliseltä kalatarinalta, ajattelin. 'Poika näyttää epäilevältä? Usko pois, henkiä on täällä läsnä tälläkin hetkellä.' puosu huomautti. 'Kokeillaan vaikka.' Hän poistui hetkeksi ja tuli mukanaan kummallisen pelilaudan kanssa. Mies on seinähullu ja vanhuudenhöperö, oli ensimmäinen ajatuksen. Mutta kokeillaan sitten.

'Tällä mie olen saanu yhteyden laivan kummituksiin siitä lähtien kun kapteeni ja puolimatruusi kuolivat. Näytän teille.' No, puosu sitten värkkäsi pelilaudan valmiiksi, sytytti lyhdyn palamaan ja samalla kaatoi lasin viskiä, jonka joi yhdellä hörpyllä. Hän asetti kätensä laudalle ja pyysi meitä huoneessaolijoita tekemään samoin. Vastahakoisesti kaikki laittoivat kätensä laudan ylle. Puosu sanoi hiljaa, värisevällä ja dramatisoidulla äänellä: 'oi henget, mikäli kuulette minua, antakaa siitä merkki.'
Samalla sekunnilla, viereisessä hytissä ollut puosun koira alkoi ulista ja kirkua niin ihmismäisesti, etten ollut moista ennen kuullut. Mentiin puosun kanssa juosten hyttiin ja siellä se oli nurkassa, häntä koipien välissä, aivan sen näköinen kuin sitä olisi potkittu tai hakattu juuri. Mitään ulkoisia merkkejä sellaisesta ei ollut; koira oli aina muulloin hyvin hiljainen ja vanha koira, tuo oli ainoa kerta kun kuulin sen päästävän ääntäkään.

Palasimme päivähuoneeseen ja muut miehet olivat aivan kalpeita järkytyksestä. 'S-s-skailetista.. näkyi ä-ä-äsken kirkkaanpunainen valo t-taivaalla' joku sai soperrettua. 'Siinä pojat näette, tämä ei ole mikään tavallinen potski' pursimies sanoi. Päätimme vetäytyä hytteihimme rauhoittumaan. Aamulla brykälle mentyäni kuulin yövahdissa olleelta perämieheltä, että yöllä laivan uusi tutka oli temppuillut käsittämättömästi tunnin verran. Sattumaa tai ei, niin tuolloin sain kylmiä väristyksiä. Loppu matka sujui hyvin ja työskentelin tuolla laivalla vielä 9 kuukautta ilman mitään ongelmia.

Henkilökohtaisesti uskon että kaikelle tuollaiselle löytyy luonnollinen selitys, ehkä kaikki oli vaan kummallista sattumaa. Kummituksiin en usko, mutta siihen kyllä, että totuus on usein tarua ihmeellisempää.
Käyttäjän avatar
Captain1955
 
Viestit: 389
Liittynyt: Su Joulu 19, 2010 2:03 pm

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Rusakko » La Tammi 21, 2017 8:25 am

Kiitoksia muistelmista Kapteenille, mainiota luettavaa!
Rusakko
 
Viestit: 96
Liittynyt: Pe Elo 29, 2014 7:32 am

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja Pekonini » To Helmi 09, 2017 11:03 pm

Ettei vain olisi revontulet sattuneet sopivasti kohdalle. Silloin ne sotkevat kompassia ja aiheuttavat tutkaankin kaikennäköistä häiriötä. Varmasti valaisevat komeasti myös jos ovat suoraan yllä.
Käyttäjän avatar
Pekonini
 
Viestit: 266
Liittynyt: Su Elo 28, 2016 11:31 pm
Paikkakunta: Турку

Re: Muistelmia

ViestiKirjoittaja SavonUhvo » La Tammi 19, 2019 6:54 pm

Vieläkö Captainilta irtoais merimuisteloita? Kelepais näin pakkasiltoina lueskella...
SavonUhvo
 
Viestit: 44
Liittynyt: Ma Helmi 09, 2015 5:28 pm
Paikkakunta: Pohjois-savo

Edellinen

Palaa alueelle Vapaata puhetta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa