Kurpitsanhoito-opas (asiaa kalebasseista)

Piipun ystävien oma foorumi.

Valvoja: Lasse

Kurpitsanhoito-opas (asiaa kalebasseista)

ViestiKirjoittaja Männis-Kosonen » Ma Heinä 04, 2011 10:36 pm

Jälkisanat, kurpitsanhoito-opas.

Kalebaliikin lyhyt oppimäärä eli kuinka nautin kalebassistani hajottamatta sitä. Perustuu omaan kokemukseen ja lopussa lueteltuihin teoksiin. Oikeastaan tämä on jakso eräästä kirjasta, jota kirjoitan Jarin kanssa, mutta ei nyt siitä sen enempää. Emme ota myöskään vastuuta kenenkään hajonneesta polttopelistä, vaikka kaikkea alle kirjattua on kokeiltu. Varsinkin hallitsemattomasti lattialle putoamista.

Kalebassin rakenne

Kalebassi on valmistettu Lagenaria-sukuun kuuluvan pullokurpitsan kuivatusta kuoresta. Tavallisesti kurpitsa on kotoisin Afrikasta, koska siellä se kasvaa riittävän kovakuoriseksi. Luonnostaan kurpitsa on enemmän tai vähemmän suora, mutta piipun valmistusta varten sen kaula pakotetaan tappien avulla kasvamaan käyräksi.

Kypsä kurpitsa leikataan aukipoikki, kaavitaan tyhjäksi ja kuivataan. Tämän jälkeen asennetaan leveään päähän korkkisovite merenvahakuppia varten ja ohueen päähän holkki, perinteisesti briaarista, johon piipun varsi kiinnitetään. Varsi on yleensä vulkaniittia tai jotakin meripihkaa jäljittelevää materiaalia.

Ks. Jari T:n kuva kalebassin rakenteesta.

Polttamisen erikoispiirteitä

Kalebassipiipussa on suuri ilmatila, joka jäähdyttää savua. Lisäksi sen huokoinen sisäpinta imee varsinkin uutena kosteutta ja aromeja savusta, joten savut saattavat olla miedon tuntuisia. Kalebassi onkin omiaan vahvojen tupakoiden polttamiseen.

Merenvahakupin pesä on kartion muotoinen ja pystysuora savukanava sijaitsee sen pohjalla. Tämän vuoksi tupakan tamppaaminen aiheuttaa hyvin helposti vedon huonontumista, ja tampatessa kannattaa välttää painamasta panosta kasaan. Kalebassin pesä saattaa vaikuttaa suurelta, mutta siinä tupakka palaa yllättävän nopeasti verrattuna vastaavaan briaaripiippuun.

Puhdistus

(Huom: tätä lukua on esitetty teattereissa New Yorkia myöten!)

Kun kalebassin pesällinen on antanut viimeiset henkosensa, sitä ei pidä suinpäin rynnätä kopistelemaan tuhkakuppiin. Ensinnäkin varoitetaan, että piippua ylösalaisin kääntäessä saattavat sinne kertyneet nesteet tippua tulikuuman merenvahakupin sisäpintaan ja jopa halkaista sen. Halkeaminen lienee pelottelua, mutta sisäreunan korkkitiivisteen siihen valuva ihvi kyllä pilaa. Toisekseen merenvahakuppi saattaa ympäri käännettäessä luiskahtaa korkkitiivisteestä ja pudota hallitsemattomasti lattialle.

Kannattaa siis antaa piipun jäähtyä kaikessa rauhassa ja tuhkien tyhjentämistä varten kiertää kuppi irti piipusta, silloin sitä on helpompi käsitelläkin.

Kalebassin varsi puhdistetaan rassaamalla kuten mikä tahansa briaaripiipun varsi. Vartta irrottaessa on hyvä pitää kiinni kurpitsan ja varren välisestä holkista eikä varsinkaan pesän leveästä ulkoreunasta. Kovettunutkin kurpitsa menee kivasti poikki vääntämällä.

Perusteellisempi puhdistus voi olla tarpeen esimerkiksi sadan - kahdensadan polttokerran välein, eli aina tapaninpäivisin. Merenvahakuppi ja varsi irrotetaan. Varjellen korkkitiivistettä kaadetaan kurpitsan mutkaan ravintola-annos tai pari tiukkaa viinaa ja pyöritellään sitä pari minuuttia kuten konjakkilasia - edelleen varoen viinan joutumista korkkitiivisteeseen. Tervakossu jätetään vielä pystyyn (siis polttoasentoon) asetettuun kurpitsaan lillumaan ja irrottamaan mujua kurpitsan huokoisista sisäseinistä tasan 12 minuutiksi ja kaadetaan sitten perän kautta ulos. Sisäseinät voi vielä kuivata nukkaamattomilla vanhoilla kalsareilla kunnes piippu jätetään edelleen avoimena kuivumaan vuorokaudeksi.

Viinan kaataminen huokoiseen kurpitsaan kuulostaa ehkä dorkalta, mutta bushmannit ovat kautta aikojen käyttäneet kuivattuja kurpitsoja juomaleileinä, kulhoina, lautasina ja vessapaperina, joten kyllä ne pitävät nesteet oikealla puolella seinää. Vihannesta ei ole turhan päiten nimetty pullokurpitsaksi.

Ajan mittaan kalebassin merenvahakupin alapintaan kertyy tervaa ja öljyjä paksuksi kerrokseksi ja ne saattavat heikentää kupin kestävyyttä sitä pehmentäen. Aika ajoin suositellaan polttamaan kuppi puhtaaksi mönjästä. Se tapahtuu yksinkertaisesti irrottamalla kuppi piipusta ja pitämällä sitä kuumassa (esimerkiksi kaasusytyttimen) liekissä, kunnes mömmöt syttyvät itsekseen palamaan ja kärtsäävät pois. Jäähdyttyään kupin pitäisi taas olla priimakunnossa.

Ikääntyminen

Hyvin pidetty ja poltettu kalebassi muuttuu ajan mittaan kauniin punaruskeaksi ja sen maku kehittyy huokoisen sisäpinnan kyllästyessä tupakan makuaineista. Toisinaan väitetään, että käyräksi kasvatetulla kurpitsalla olisi pyrkimys ajan oloon suoristua, ja siksi kalebassia pitäisi säilyttää erityisessä telineessä, mutta missään nähdyistä telineistä ei ole ollut mitään ominaisuuksia, jotka erityisesti estäisivät suoristumista, päinvastoin. Ilmeisesti kyse on taas yhdestä piipunpolton paikkansapitämättömistä myyteistä.

Sherlock Holmes

Myyteistä puheenollen, mestarietsivä Sherlock Holmes on totuttu näkemään kalebassipiippu suussaan ja ruudullinen kaksisuuntainen mielialahäiriö (deerstalker) päässään lausuen joka toiseen väliin "elementary, my dear Watson". Mikään näistä kliseistä ei kuitenkaan pohjaudu sir Arthur Conan Doylen teoksiin. Alunperin lehdessä jatkokertomuksena ilmestyneiden tarinoiden kuvituksessa Holmesilla oli päässään knalli, huopahattu tai silinteri, muutamassa kuvassa vieläpä olkihattukin, mutta ei koskaan metsästäjänhattua. Sanat "elementary" ja "my dear Watson" esiintyvät kyllä tarinoissa, mutta eivät koskaan samassa lauseessa. Tuskin koskaan edes samalla sivulla. Ja lopulta, piiput, joita Holmesin kirjoissa mainitaan polttavan, ovat mustuneita liitupiippuja ja briaareja (neron mietiskellessä) ja kirsikkapuisia (keskusteluiden aikana). Kaikkien mainitaan nimenomaan olevan suoravartisia. Siis kaikkea sitä, mitä kalebassi ei ole.

Lähteitä

  • Behrens, Heiko & Holger Frickert: Mit vollem Genuß Pfeife rauchen
  • Dagens, Nyheter 31.5.1987
  • Dunhill, Alfred: The Pipe Book
  • Ehwa, Carl Jr: The Book of Pipes & Tobacco
  • Svenska Pipklubben: Rökringar 14/1994
  • Turunen, Matti J: Suuri Piippukirja
Käyttäjän avatar
Männis-Kosonen
 
Viestit: 939
Liittynyt: Su Tammi 20, 2008 1:17 am

Re: Kurpitsanhoito-opas (asiaa kalebasseista)

ViestiKirjoittaja MarcusVonSaxberg » Ti Heinä 05, 2011 6:50 pm

Laitatko vielä vaikka ostopaikkoja tähän ketjuun.
Kuva
No, we cannot tell you what this is like. You are the boss of your own senses! Taste, evaluate, determine and enjoy!!
Käyttäjän avatar
MarcusVonSaxberg
 
Viestit: 451
Liittynyt: Ke Elo 26, 2009 2:40 pm
Paikkakunta: Pori

Re: Kurpitsanhoito-opas (asiaa kalebasseista)

ViestiKirjoittaja Baskerville » Ti Heinä 05, 2011 6:54 pm

Männis-Kosonen kirjoitti:Jälkisanat, kurpitsanhoito-opas.

Kuva
Käyttäjän avatar
Baskerville
 
Viestit: 128
Liittynyt: Su Huhti 27, 2008 7:32 am
Paikkakunta: E-P

Re: Kurpitsanhoito-opas (asiaa kalebasseista)

ViestiKirjoittaja Rubio » Ke Heinä 06, 2011 9:18 am

Kalebasseista on moneksi. Itselläni lopputuotteina piipun sijaan soittimet Guiro ja Chekeré. :sigge:
Käyttäjän avatar
Rubio
 
Viestit: 92
Liittynyt: Pe Touko 30, 2008 12:41 pm
Paikkakunta: Tampere

Re: Kurpitsanhoito-opas (asiaa kalebasseista)

ViestiKirjoittaja Männis-Kosonen » Pe Syys 16, 2011 6:29 pm

Jos pieni mainos sallitaan, Synjecolta tuli juuri tiedote, että ovat saaneet tuoreen erän Strambacheja kauppaan. Hyvältä näyttää, ovat laadukkaita ja mikä tärkeintä, sans filtre.

Rubio mainitsi instrumentit ja kyllähän tuolta nurkkahyllystä angolalainen berimbau löytyy. Pitääpä tutkailla mahtaako olla samaa kurpitsasukua.
Käyttäjän avatar
Männis-Kosonen
 
Viestit: 939
Liittynyt: Su Tammi 20, 2008 1:17 am

Re: Kurpitsanhoito-opas (asiaa kalebasseista)

ViestiKirjoittaja Reverend Godless » Ma Loka 17, 2011 1:12 am

Männis-Kosonen kirjoitti:Sherlock Holmes

Sanat "elementary" ja "my dear Watson" esiintyvät kyllä tarinoissa, mutta eivät koskaan samassa lauseessa. Tuskin koskaan edes samalla sivulla.

Epäolennaista, myönnän, mutta kun pilkku panettaa niin pakko tarttua tähän kohtaan. Kyllä ne lausahdukset melko likekkäin tulee, vaikkei ihan samassa lauseessa kuitenkaan. Näin novellissa "The Adventure of the Crooked Man":

"I have the advantage of knowing your habits, my dear Watson," said he. "When your round is a short one you walk, and when it is a long one you use a hansom. As I perceive that your boots, although used, are by no means dirty, I cannot doubt that you are at present busy enough to justify the hansom."

"Excellent!" I cried.
"Elementary," said he.

Männis-Kosonen kirjoitti:Ja lopulta, piiput, joita Holmesin kirjoissa mainitaan polttavan, ovat mustuneita liitupiippuja ja briaareja (neron mietiskellessä) ja kirsikkapuisia (keskusteluiden aikana). Kaikkien mainitaan nimenomaan olevan suoravartisia. Siis kaikkea sitä, mitä kalebassi ei ole.

Tästä Holmesin kalebassin alkuperästä kuulin mielenkiintoisen ja ihan uskottavan teorian. 1800-luvun lopulla teatterisovituksia mietittäessä on tarvittu rekvisiitaksi piippu joka näkyy kunnolla takariviinkin asti. Kalebassinhan piipuksi huomaa vähän huononäköisempikin.

Mutta kiitoksia hyvästä oppaasta/opastuksesta. Kyllähän tuo kurpitsa on niin ylivoimainen polttaja, että varmaan tulee hankittua useampikin jos luoja suo. Jokaisella piippumiehellä pitäisi olla tämmöinen.
Olisin kirjoittanut enemmänkin, mutta mustepulloni katosi yhtäkkiä jonnekin.
Käyttäjän avatar
Reverend Godless
 
Viestit: 704
Liittynyt: Ke Kesä 03, 2009 5:02 pm

Re: Kurpitsanhoito-opas (asiaa kalebasseista)

ViestiKirjoittaja Jari T » Ti Loka 18, 2011 11:10 am

Reverend Godless kirjoitti:Tästä Holmesin kalebassin alkuperästä kuulin mielenkiintoisen ja ihan uskottavan teorian. 1800-luvun lopulla teatterisovituksia mietittäessä on tarvittu rekvisiitaksi piippu joka näkyy kunnolla takariviinkin asti. Kalebassinhan piipuksi huomaa vähän huononäköisempikin.


Saman stoorin olen kuullut ja kyllä se minukin järkeeni käy. Kalebassihan on visuaalisesti aika muikea. Näkyy varmasti piippuhyllylle asti.

Monilla ulkomaisilla foorumeilla yllättäen väitetään (ja toistetaan useilla sivuilla), että kurpitsa tuotiin siksi näyttömölle, että näyttelijän olisi helppo replikoida ja huitoa käsillään kun kalebassia on muka niin helppo ja mukava roikottaa suupielessä. Tämä ei taas käy järkeeni ollenkaan. Veikkaan syyllisiksi rikkinäistä puhelinta ja apinaorkesteria.
--
Jari T
Käyttäjän avatar
Jari T
 
Viestit: 605
Liittynyt: To Loka 05, 2006 3:41 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kurpitsanhoito-opas (asiaa kalebasseista)

ViestiKirjoittaja Männis-Kosonen » Ti Joulu 25, 2012 7:09 pm

Männis-Kosonen kirjoitti: Luonnostaan kurpitsa on enemmän tai vähemmän suora, mutta piipun valmistusta varten sen kaula pakotetaan tappien avulla kasvamaan käyräksi.


Tämäkin tappistoori siirtyi totuusarvoltaan teletappiosastoon kun lueskelin jouluna Gary B. Schrierin kirjaa The History of the Calabash Pipe, saatavilla hyvinvarustetuilta verkkomyyjiltä.

Nimittäin kalebassien ollessa 1900-luvun alussa muodikkaimmillaan jenkit yrittivät vähentää riippuvuutta kaukana Transvaalissa sijaitsevista viljelmistä aloittamalla kotimaisen tuotannon. Jo kalebassikurpitsan siementen saanti oli suunnilleen yhtä hankalaa kuin silkkiperhosten salakuljetus aikanaan, mutta haasteellista oli myös viljely. Kotiseudullaan Afrikassa kalebassi kasvaa kuivassa maaperässä ja sen taivuttamiseksi hedelmää vain hieman käännetään ja tuetaan tarvittaessa pienellä kuopalla tai multakeolla sopivasta suunnasta. Amerikan rannikkoseuduilla Lagenarian hedelmät sen sijaan kärsivät herkästi homeesta ja siksi USA:n maatalousministeriön kasvitalousosaston kiertokirjeessä 41/1900 suositeltiin eristämään hedelmät puulevyllä maasta. Tähän 8x8 tuuman puulevyyn sitten oli porattu reiät, joihin asetetuilla tapeilla luonnottomassa asennossa oleva hedelmä saatiin kasvamaan sopivan muotoiseksi.

Kysymys on siis vain lyhyestä vaiheesta kalebassien historian kannalta täysin perifeerisellä viljelyalueella, mutta niin vain tarina puutapeista elää oikeastaan jokaisessa painetussa piippukirjassa vuoden 1900 jälkeen.
Käyttäjän avatar
Männis-Kosonen
 
Viestit: 939
Liittynyt: Su Tammi 20, 2008 1:17 am

Re: Kurpitsanhoito-opas (asiaa kalebasseista)

ViestiKirjoittaja woolybully » Pe Helmi 27, 2015 12:03 am

Yksi Big Ben -merkkinen kalebassipiippu löytyy. Ostin sen reilut pari vuotta sitten itselleni joululahjaksi. Todella hyvä piippu se on, joka polttaa hyvin ja jota on todella miellyttävää pidellä kädessä. Alkuinnostuksen jälkeen sen käyttö on jäänyt valitettavan vähälle.

Toppailun kanssa saa kyllä olla todellakin varovainen. Veto menee todella helposti tukkoon voimakkaasti alaspäin pienenevän kartiomaisen pesän takia. Kun sen saa kerran syttymään niin pesän tulisi antaa olla aikalailla rauhassa.
Pehmeitä ja todella lempeitä savuja antaa.
Käyttäjän avatar
woolybully
 
Viestit: 275
Liittynyt: Su Loka 05, 2014 9:48 pm
Paikkakunta: Espoo

Re: Kurpitsanhoito-opas (asiaa kalebasseista)

ViestiKirjoittaja Männis-Kosonen » Pe Helmi 22, 2019 12:38 am

Olikin jäänyt tähän ketjuun päivittämättä huhu Strambachin tuotannon loppumisesta vuonna 2017. Firman sivu näkyy vielä olevan pydessä, mutta yhtään Strambach kurpitsaa en tähän hätään löydä koko internetistä. Kiitos Frau Corrieri 2011 ja kuivat sauhut!

P.S. huomasin että koko ketjussa ei ole yhtään kuvaa kalebassista niin pannaan nyt vähintäänkin kännykuva kalebassitelineestä. Sellainen nimittäin on tarpeen bassia sauhutellessa, koska kurpitsa ei mitenkään pysy pystyssä tuhkakupissa eikä olutlasissa, joihin sitä yleensä ensiksi yrittää kun tarvii molempia käsiä johonkin muuhun hommaan. Tuollainen esimerkiksi vanhasta vyöstä (hinta yleensä 50 c kirppiksellä) leikattu 15 cm lipare niitattuna toisesta päästä yhteen on tarkoitukseen täydellinen ja kulkee helposti mukana minne kalebassi ikinä matkaakaan. Kuvan piippu on joku vanha englantilainen, varsi sarvea. Kuva suurenee.

Kuva
Käyttäjän avatar
Männis-Kosonen
 
Viestit: 939
Liittynyt: Su Tammi 20, 2008 1:17 am


Palaa alueelle Puhetta piipuista

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa