Aloittelijan jorinaa - Wirallinen aloitteluketju

Piipun ystävien oma foorumi.

Valvoja: Lasse

Aloitus ja sen filosofia ja silleen..

ViestiKirjoittaja piipunhattu » Ma Marras 27, 2006 12:45 pm

No niin. Lopetin pitkälti toistakymmentä vuotta sitten tupakoinnin, mutta nyt whiskynkin käytön vähennyttyä huomasin elämäni olevan melko..hmm..askeettista? Jostain, tiedä sitten mistä, mieleeni iskostui kuva rauhallisesta ukkelista, polttelemassa hiljakseen piippua ja mietiskellen rauhallisesti niitä näitä. Mielikuvalla oli enemmän kuin suuri sosiaalinen tilaus elämässäni. Mielikuvasta syntynyt fiilis suorastaan pakotti minut ostamaan briar piipun, punaista amphoraa pussin ja paketin piippurasseja. Tuntui, että olin "riippuvainen" piiputtelusta ennenkuin edes olin polttanut ensimmäistäkään pesällistä. Kävin nettisivuilla lukemassa pipe sivuja ja haistelin amphorapussin herkullisentuoksuista sisältöä, mutten polttanut, ennenkuin tulisi se oikea, rauhallinen hetki, jota mielestäni ensimmäinen piipullinen vaati.

Se oli äsken. No. Täyttelin piipun, niinkuin eri sivuilla oli neuvottu, mutta ilmeisesti jotenkin väärin silti. Todenäköisesti poltin sen vielä hieman kosteana, kun en antanut seistä kuivumassa ennen täyttöä. Piippu paloi epätasaisesti, antaen ohuita savuja heti, kun tulitikulla useita useita useita kertoja sytytetty pesällinen hetkenkään aikaa oli imemättä. Ja imeä piti. Kun yritin pitää rauhallista tahtia, ettei tupakki alkaisi maistua pistävälle (alkoi) ja ettei pesä kuumenisi, pesällinen käytännössäkatsoen sammui. Tupakki maistui pahemmalle kuin tuoksui. Valitettavasti teukarointini oli kovin kaukana siitä leppoisasta mielikuvasta, jonka olin päähäni luonut.

Tosin, kun en polttanut neuvojen mukaan keuhkoihin, ei piiputelu todellakaan tuntunut kovin "vaaralliselta" harrasteelta, mutta kokemuksesta tiedän nikotiinin riippuvuutta aiheuttavan voiman, joten on pakko "laskea kolikot" eli miettiä, vastaako nyt, tai myöhemmin saatava ilo piiputtelusta sitä hintaa, että siihen jäisi kiinni? Varsinkin kun ilo tuntui melko kaukaiselta ja vaikeasti saavutettavalta asialta.

Silti, maistaa piti.

Näinkinpäin.
Viimeksi muokannut piipunhattu päivämäärä To Maalis 22, 2007 12:25 pm, muokattu yhteensä 1 kerran
piipunhattu
 
Viestit: 30
Liittynyt: Ma Marras 27, 2006 12:24 pm

ViestiKirjoittaja Aapo » Ma Marras 27, 2006 3:41 pm

Piipunpoltto, samoin kuin sikarin, lie taito jonka oppii vain harjoittelemalla. Kirjoista on toki apua, mutta niillä pääsee vain tiettyyn pisteeseen asti. Aloittavan tupakkamiehen on monesti hankala päästä sinuiksi kaiken omaksumansa tiedon kanssa siinä vaiheessa, kun polttelu otetaan käytäntöön. Luonnollisesti rentoutuminen on silloin hankalaa, ellei mahdotonta. Senkin oppii harjoittelemalla. :)
Käyttäjän avatar
Aapo
 
Viestit: 801
Liittynyt: Ti Elo 30, 2005 1:09 pm
Paikkakunta: Kuopio

ViestiKirjoittaja Jari T » Ma Marras 27, 2006 3:42 pm

Morjens Piipunhattu,

Ikävä kuulla, ettei ensimmäinen piippukokemus ollut ihan toivotunlainen. Kertomasi perusteella veikkaisin samaa, kuin mitä itsekin jo epäilit - tupakka on varmasti ollut liian kosteaa. Vaikka Amphora ei avattaessa läpimärkää olekaan, kannattaa sitä kuivattaa ihan reippaasti ennen pakkausta. Lisäksi voi suurempia suortuvia hieroa pienemmiksi, jotta saisit sen tasaisemmin pakattua.

Toinen mahdollisuus on, että latinki on ollut liian tiukka. Oikeaa tiukkuutta on hankala selittää, mutta sen löytää itse ajan kanssa. Liian löysä pakkauskaan ei pala oikein hyvin. Piiputtelussa on aika paljon muuttujia, joiden kaikkien haarukoiminen on alussa hiukan hankalaa, mutta kyllä se polttelukokemus alkaa suht pian paranemaan...

Monelle (itsellenikin oli) on yllätys, ettei piipunsavu maistu samalta kuin "sivusavun" tuoksu ympäristössä. Vielä suurempi ero on tietenkin tupakan massiaromin ja "suumaun" välillä. Aromaattisissa sekoituksissa tuo ero kaikkein suurin. Amphora on mielestäni kyllä ihan laadukkaammasta päästä noista maustetuista tubangeista ja kyllä sieltä pitäisi aika hyviäkin aromeja löytyä.

Älä ihmeessä luovuta, vaan kokeile joku toinen päivä uudelleen kuivemmalla tupakalla!
Käyttäjän avatar
Jari T
 
Viestit: 605
Liittynyt: To Loka 05, 2006 3:41 pm
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Jakke-Setä » Ma Marras 27, 2006 10:55 pm

Eka kerta harvemmin menee nuottien mukaan missään asiassa :wink: Tumpelo kun olen, sain vasta neljännellä tai viidennellä yrityksellä täytettyä piipun niin, että sain koko pesällisen kunnolla poltettua. Aivan ensimmäinen yritys oli täyttä farssia. Ei ole ihan nappiin kertaakaan vielä täyttö mennyt, itse polttotapahtumasta puhumattakaan, mutta edistystä tapahtuu. Hitaasti hyvä tulee.
-J-
Käyttäjän avatar
Jakke-Setä
 
Viestit: 129
Liittynyt: Ke Maalis 29, 2006 6:46 pm
Paikkakunta: Pertteli

ViestiKirjoittaja mr__night » Ti Marras 28, 2006 12:33 am

Mulla meni varmaan kymmenisen kertaa ennen kuin sain sen pesällisen palaamaan jotakuinkin hyvin. Ja niin, että vaikka minuuttiin ei imisi, niin ei sammu. Järjestäin sama virhe: liian tiukaksi tiivistetty. Niinpä tuliki muutaman kerran sitä pesällistä sillä mikätyökalunytolikaan piikillä möyhennettyä.

Ja eikös se yleensä ole niin, että ennen ku piippu alkaa maistua hyvältä, niin sillä pitää muutaman kerran poltella vajaita pesällisiä, jotta siihen pesään tulee semmonen kevyt tuhka tms pinnoite, mikä estää mm itse piipusta mahdollisesti lähtevää öljyä.

Piipun polttoa alotellessa joku neuvoi tupakan tiivistämiseksi "ensin pikkusormella ja päältä peukalolla". Mutta ku en tajunnut sitä, mitä haettiin. Eli pesän pohjalla tupakka on suht väljästi ja ylin kerros suht tiivis.

Tuoltahan löytyy hyvää ohjetta by Master Jari T

Jostain muistan vielä lukeneeni, ja mitä itekki teen, niin ensin sytyttää pinnan ja imee muutaman kerran niin, että päälle muodostuu tuhkakerros. Sen jälkeen varovasti tasottaa tuhkakerroksen ja sytyttää uudelleen.

piipunhattu kirjoitti:Tosin, kun en polttanut neuvojen mukaan keuhkoihin

Missä tämmöistä neuvotaan?
Käyttäjän avatar
mr__night
 
Viestit: 198
Liittynyt: To Marras 09, 2006 3:37 am
Paikkakunta: Jykylä

ViestiKirjoittaja jussijoel » Ti Marras 28, 2006 1:05 am

Itselläni meni pari kolme kuukautta ennenkuin piipun pakkaaminen, sytyttäminen ja itse polttaminen rupesivat luonnistumaan siinä määrin, että voi puhua todella nautittavasta ja rentouttavasta kokemuksesta... Eli kärsivällisyyttä tosiaan vaaditaan, enemmän tai vähemmän. Ja mitä Amphoraan tulee, kuuluu se mielestäni niihin tupakoihin jotka tuoksuvat hyvälle mutta eivät maistu juuri millekään. Ainakin se on turhan kosteaa eikä kovin helppo pitää palamassa.

JJ
jussijoel
 
Viestit: 50
Liittynyt: La Loka 21, 2006 8:23 pm
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja piipunhattu » Ti Marras 28, 2006 8:37 am

No kiitos kaikille leppoisenoloisista vastauksista. piippuihmiset taitavat olla lunkkia porukkaa..

Tosiaan... taisin polttaa märkää tupakkia, liian väljästi pakattuna, ensimmäistä kertaa, uudessa piipussa, epävarmana siitä, haluanko jäädä polttamiseen kiinni, miettien, mihin saan "sijoitettua litran sylkeä" jota erittyi polttaessa, yrittäen näyttää omissa silmissä lunkilta, imien sammuvaa piippua ja täyttäen lattian kymmenillä palaneilla tulitikuilla. Terveysviranomaiset olisivat saaneet hyvää dokumenttifilmiä siitä, ettei tupakointi ole mielekäs harrastus..voi vielä elävä äitee vainaa sentään..

mr night: "Tosin, kun en polttanut neuvojen mukaan keuhkoihin"

Anteeksi, hoono soome ilmeisesti. Eli neuvottiin olemaan vetämättä keuhkoihin. Kirjoitin epäselvästi.

Tässä mun piipussa oli sellainen "valmis noki" pesässä valmiina, tosin siitä huolimatta uskaltauduin täyttämään vain puoleen pesään..tai vähän yli.

Äsken oli sitten toinen yritys. Kyllä se tästä..kyllä se tästä. Jotain hajua jo hommasta.Yllätyksekseni huomaan olevani kummallinen hätähousu näinkin rauhalliseksi mieheksi. Mainio ilmiö oli se, että puoliltapäivin poltettu piipullinen ,antoi vielä illalla nukkumaan mennessä suuhun mainion jälkimaun. Eikä maku toisella kerralla suinkaan ollut huono. Samantyyppinen maku, kuin olisi haistanut pönttöuunin pesää. Mikähän olisi sellainen tuhdin savuinen tupakki? Sellainen, joka täyttäisi suun, palaisi niin, että tuoksu kantaisi Venäjälle eikä olisi niin suihkunmärkää?


:arrow: voisiko joku hieman valottaa "topparin" eli piipputyökalun käytön perusteita.Siinä kun on kolme liikkuvaa osaa ja se on jo melko paljon. Itselläni kun on käytössä vain wanha rautanaula. Paljolti kiitoksia suitsutan, jos vaivautuu joku.


"elämä ei ole vapaaehtoista, enkä minäkään ole vapaa ehdoista."
piipunhattu
 
Viestit: 30
Liittynyt: Ma Marras 27, 2006 12:24 pm

ViestiKirjoittaja jussijoel » Pe Joulu 01, 2006 12:19 am

[quote="piipunhattu"]
Tässä mun piipussa oli sellainen "valmis noki" pesässä valmiina, tosin siitä huolimatta uskaltauduin täyttämään vain puoleen pesään..tai vähän yli.

Useimmissa piipuissa on nykyään tuollainen "valmis noki", mikä sinänsä helpottaa piipun sisäänpolttamista (vaikka puristit eivät siitä välttämättä innostukaan), mutta kyllä se piippu kuitenkin paranee pikkuhiljaa kunhan karstaa kertyy.


[quote="piipunhattu"]
Mikähän olisi sellainen tuhdin savuinen tupakki? Sellainen, joka täyttäisi suun, palaisi niin, että tuoksu kantaisi Venäjälle eikä olisi niin suihkunmärkää?

Noita savunmakuisia tupakoita ei Suomesta mitenkään hirveästi löydy; R-kioskilla myytävistä ei mikään oikein täytä kriteerejä. Näistä Sikaritalon tupakeista suosittelisin ainakin Vanha Dubliniaa (elikkä siis tuota Petersonin Old Dublinia) joka on varsin tasapainoinen eikä mitenkään ylisavuisa, sekä Ashtonin Artisan's Blendiä joka on kertaluokkaa vahvempi, sekä sitten tietysti Puhdasta Latakiaa, jos sille tielle haluaa lähteä.


[quote="piipunhattu"]
voisiko joku hieman valottaa "topparin" eli piipputyökalun käytön perusteita.Siinä kun on kolme liikkuvaa osaa ja se on jo melko paljon.

Toppareita on tietysti vaikka minkälaisia, mutta tuollaisessa klassisessa tshekkiläisessä on tosiaan kolme osaa, yksi varsinaiseen toppaukseen, ’piikki’ jämien irrottamiseen kopasta ja varren hinkkaamiseen, sekä sitten ’lusikka’, jolle en ainakaan itse ole keksinyt mitään erityisen fiksua käyttöä. Monissa toppareissa viimeksimainittu onkin korvattu karhennetulla jyrstimellä, jolla voi irrottaa liikoja karstoja. Sanoisinpa että rautanaula toimiin perustopparina varsin hyvin, tärkeintä ei ole väline vaan sen oikeanlainen käyttö. Itse toppaan kevyesti ja usein.


JJ
jussijoel
 
Viestit: 50
Liittynyt: La Loka 21, 2006 8:23 pm
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja jussijoel » Pe Joulu 01, 2006 12:31 am

Huomasinpa tässä vielä, että piipunhattu kaipaili savuisaa (ja tuhtia), eikä välttämättä savunmakuista tupakkia, joten voisin suositella myös Petersonin Irish Okia ja University Flakea, eikä tuo MacBarenin Golden Blendkään pahaa ole, kunhan vaan polttelee rauhallisesti. Sen saatavuus on ainakin hyvä. Vanhaa Havannaa kannattanee myös kokeilla.

JJ
jussijoel
 
Viestit: 50
Liittynyt: La Loka 21, 2006 8:23 pm
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja piipunhattu » Pe Joulu 01, 2006 11:24 am

Kiitoksia Jussijoel. Kymmenkunta minuuttia sitten, päättyi kolmas yritykseni. Käytin muuten hyvää ohjettasi, topata kevyesti ja usein. Samoin käytin eräältä englaninkieliseltä piippusivulta bongaamaani mainiota ohjetta, puhaltaa kevyesti piippuun ja sen jälkeen peukalolla pesän peittämällä, imaista muutaman kerran. Samoin sovellisin erinomaisia pesäntäyttö ohjeita, jotka sain tältä sivustolta.Piipullinen paloi erinomaisesti alusta loppuun. Aphoran luovutin pois ja korvasin mac baren harmonylla, jonka valitsin pitkien kliinisten tutkimusten jälkeen.(lue, vedin aivan hatusta). Ja pojat! Nyt on hyvä mieli. Voin kirkkain (lue sumein) silmin väittää, että nautin hetkestä piipun kanssa. Todella. Kyllä tästä eteenpäin piipullinen, ehkä kerran viikkoon, liittyy lukujärjestykseeni ilman muuta. Hieno tunne. Laitoin myös tobacco merkki ehdotuksesi korvan taakse. Mainiota. Erinomaisen mainiota.
piipunhattu
 
Viestit: 30
Liittynyt: Ma Marras 27, 2006 12:24 pm

ViestiKirjoittaja fotomik » Pe Joulu 01, 2006 12:21 pm

Ai että tommoset onnistumistarinat on aina mukavia lukea. Hmm. Ehkäpä täytän piipun itsekin illalla...
fotomik
 
Viestit: 323
Liittynyt: Su Kesä 25, 2006 8:54 pm
Paikkakunta: Mie Joensuussa, Sydän Jyväskylässä.

ViestiKirjoittaja Armando Bugari » Pe Joulu 01, 2006 6:07 pm

piipunhattu kirjoitti: Mikähän olisi sellainen tuhdin savuinen tupakki? Sellainen, joka täyttäisi suun, palaisi niin, että tuoksu kantaisi Venäjälle eikä olisi niin suihkunmärkää?


Latakia haisee ja maistuu savulta. Itse "karkkitupakkien" (aromaattisten) ystävänä en oikein innostu ko. tupakasta, enkä edes sitä pienessä määrin sisältävästä blendistä. Tiedän, että monet vannovat sen nimeen - heille kiva, että sitäkin on nyt saatavissa.

Kannaisi varmaan hankkia yksi tai kaksi halvempaa "testipiippua", jos lähtee ihan nollasta kokeilemaan eri laatuja, sillä esimerkiksi Latakian voimakas maku viipyy piipussa pitkään.

Periaatteessa olen kuitenkin sitä mieltä kuin muusikotkin, että huonolla pelillä kun aloittaa, niin huonoon tottuu ja huonosti soittaa. Elikkä korostaisin (lyhyen kokemuksen äänellä), että kannattaa jo alkutaipaleella satsata enemmän kuin yhteen piippuun ja ostaa laatua. Piippuhan kestää hyvinhoidettuna eliniän.
[/quote][/b]
Käyttäjän avatar
Armando Bugari
 
Viestit: 147
Liittynyt: Ti Maalis 28, 2006 5:54 pm

ViestiKirjoittaja Blindman » Su Joulu 03, 2006 6:54 pm

Mahtaisiko tämä olla sellainen laadukas piippu? http://www.sikaritalo.fi/catalog/product_info.php?cPath=83_84_95&products_id=528
Minusta tuo on edullinen olematta silti maissipiippu... :?

Saattaisin toivoa tuollaista joulupukilta ensipiipukseni. Siksi omillaan seisova piippu, että saan sen laskea tulevassa tallissa pöydälle kun nysvään jotain tarpeetonta tekelettä piiputellessani.
Kommenttia ja tai ehdotuksia kuunnellaan korvat heiluen. :piippu:

Sitä vielä piti kysyä, että kauanko pesällinen keskimäärin savuaa? Kolme varttia vai vartin?
Menen aina sieltä mistä aita on matalalin, kestäisi siinä sitten kuinka kauan tahansa.
Käyttäjän avatar
Blindman
 
Viestit: 456
Liittynyt: To Marras 24, 2005 9:13 pm
Paikkakunta: Klaukkala

ViestiKirjoittaja piipunhattu » Ma Joulu 04, 2006 11:49 am

Blindmanille en uskalla vastata mitään, kolmen piiputtelukerran tuoman vähäisen kokemuksen nojalta. Ammattipöllyttäjät tältä sivulta kommentoivanet..(olikohan toi nyt oikein taivutettu?)

Mutta mennäkseni takaisin ensimäiseen kirjoitukseeni, niin puhuin piiputtelun vastaavan "sosiaaliseen tilaukseen" elämässäni. Tämä lähinnä sisältää ajatuksen siitä, ettei täysraitis askeettinen elämä sisällä niitä pieniä hetkiä, joitavarten itseasiassa toisinaan tuntee vain elävänsä.

Osana piiputtelussa kiehtoo sen "miehisyys". Mitä hittoa se sitten pitääkin sisällään, minulle se tuntuu olevan jotain henkilökohtaista. Hetki, jolloin ei tarvitse ojentautua elämään "naisnäkökulman" kautta, eikä tilanteessa ole sosiaalisia vaatimuksia. En ole naisvihaaja, pikemminkin päinvastoin, mutta miehisyyteni kaipaa kai pientä remonttia juuri nyt. Ehkä vain hitusen tilaa itselleni?

Ja sitten jostain syystä pidän savun mausta. Olen pitänyt siitä aina. Ja tervan tuoksusta myös. Esimerkiksi Talisker viski kuuluu suosikkeihini, vaikken tosiaankaan enää käytännössä tätä herkkua maistele. Mutta yhtäkaikki, savu on makuna kiehtova elämys.

Piiput ovat myös....näköisiä esineitä. (en löydä sopivaa sanaa pisteiden kohdalle). piiput ovat juuri sen näköisiä ,kuin miltä niiden pitää näyttää, koska ne tuoksuvat juuri itselleen. (voi äiti mikä määritelmä).

Sitten:

Tanskan Terve 100g
[TT100] 22.00EUR


Tupakkahuoneen oma. Perinteellinen englantilainen sekoitus, joka koostuu virginialaisesta ja syyrialaisesta Latakiasta. Seos antaa täydellisen polttonautinnon.
:!: Pojat, täydellisen nautinnon? Pitäisköhän heittäytyä tuohon hurmaan? :lol:

Tunnen täyttä myötätuntoa sitä amerikkalaista kohtaan, joka niin kauhistui lukiessaan tupakoinnin vaikutuksista, että hän lopetti lukemisen. -- Henry G. Strauss
piipunhattu
 
Viestit: 30
Liittynyt: Ma Marras 27, 2006 12:24 pm

ViestiKirjoittaja Warrior » Ke Joulu 06, 2006 12:14 pm

Itselläni meni reilusti aikaa, ennen kuin pääsin piiputtelun saloihin. Uskallan väittää tehneeni (melkein) kaikki mahdolliset virheet piiputtelun suhteen, ennen kuin aloin todella nauttia siitä.

Käytän piipputupakan sytyttämiseen MPL:n butaanisytyttimiä. Tekniikkana on se, että varsinkin kosteaa piipputupakkaa pyrin lämmittämään niin kauan, kunnes se syttyy kauttaaltaan. Tuhkakerroksen alla oleva hiillos antaa mielestäni parhaan mahdollisen polttelunautinnon.

Aluksi poltin itsekin liian tiukkojen pesällisiä. Nyt olen höllentänyt pesällisten määrää. Itselläni yksi pesällinen palaa noin tunnin ajan. Piipputoppareiden "lusikka" on mielestäni typerä keksintö. Itse käytän sitä jäähtyneen piipun pesän karstan irroitamiseen. Ehkä "lusikassa" on ajatuksena se, että poistettaessa sillä karstaa ei pysty vahingoittamaan piippupesää. Minusta monin verroin parempi topparin "lusikan" sijainen on karhennettu piikki, koska se on ylimääräisen karstan poistamiseen parempi. Se ei tietenkään tarkoita hillitöntä jyrsimistä, jolloin suojaava karstakerros lähtee huut... sanonko minne.

Topparin vetovastuksen säätelijällä (mikä lienee tässäkin oikea nimitys) on mielestäni siten merkitystä, että sillä voi säädellä savun määrää, jota vedetään suuhun.
"Elämä on taidetta, taide elämää. Vain elämällä, joka on taidetta, on merkitystä." Warriorin motto.
Käyttäjän avatar
Warrior
 
Viestit: 751
Liittynyt: To Tammi 12, 2006 11:41 pm

Seuraava

Palaa alueelle Puhetta piipuista

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa