Sivu 1, 1:sta

Viikon klassikko: Three Nuns

ViestiLähetetty: Ke Loka 02, 2013 10:15 pm
Kirjoittaja Männis-Kosonen
Bell's Three Nuns "none nicer" on ollut aina olemassa. Ruskeaoranssin pussin tai purnukan sisältö sen sijaan on vaihdellut kovasti. Markkina-alueesta ja vuosikymmenestä riippuen paketissa on voinut olla siistiä ribbonia, ready rubbedia tai suurinpiirtein pyöreitä siivuja, joita myös curly cutiksi kutsutaan. Vanhimmat lähteet kertovat sekoituksen koostuvan vaaleasta virginiasta ja periquesta, uudemmat puhuvat dark fired, sun cured ja brasilialaisista tupakoista. Kiekkojen valmistaja on nykyään Orlik. Yhdistyneessä kuningaskunnassa Three Nuns myydään kuitenkin pussukoissa ready rubbedina ja on väitetty eri sekoitukseksi.

Tähän liittyy taas pakollinen Turus-anekdoottikin. Three Nunsista Suuri Piippukirja kertoo, että sitä "samoin kuin muitakin kehrättyjä tupakoita voi polttaa myös niin, että ei hiero kiekkoja auki, vaan täyttää pesän vaakasuoraan asetetuilla kiekoilla". Muistan kun piipunpolton nöösinä haukoin henkeä tämän piipputaidon Tonavan äärellä miettien, milloin mahdan saavuttaa moisen operoivan thetanin tason että latelen tosta vaan kiekkoja päällekkäin pesään ja saan ne vielä palamaankin. Tänään tiedän paremmin. Nimittäin Three Nunsin kohdalla Turunen on ilmeisesti jälleen käynyt lainaamassa viisautta parikymmentä vuotta aikaisemmin ilmestyneestä Olrikin kirjasta, jossa ohjeistetaan "stop de små runde skiver, der er på størrelse med en tiøre, lodret ned i pibehovedet". Ainoa vaan että tässä meni Turusella vaaka- ja pystysuora sekaisin. Eihän kenelläkään nyt edes ole mörssäreitä, joihin 25 mm leveät laatat menevät siististi päällekkäin, puhumattakaan muista kolikkotupakoista, jotka ovat vielä laakeampia kuin Three Nuns. Ja jos olisikin, päällekkäin ladottuna piippu tulisi täyteen noin 20-30 siivusta. Turhan extremeä kenelle tahansa.

No niin, lataatte sitten pystysuoraan nämä. Tai lataatte miten lataatte, kitalaesta kuoriutuu nahka joka tapauksessa. Mulle tämä erehdys käy noin kerran vuodessa ja sitten verta syljeskellessä muistaa taas kirkkaasti, miksi Three Nunsia ei ikinä tule tilattua täyttä purkkia. Sama juttu käynyt jo kolmella vuosikymmenellä, varmaan yhtä monella valmistajalla ja reseptillä, ribbonilla ja kolikoilla, mikään ei muutu. Lisäksi Three Nuns kilpailee aika yksinään sarjassa pahanhajuisin tupakka ever. Nyt viimeksi kun tulin kopalliselta, ihmettelin miten visentti on mahtunut kuselle duunipaikan hissiin, kunnes tajusin että lemu tulee vaatteistani.

Ärhäkkään makuista Three Nuns on ja erinomaisen sopivasti sisältää angstia lieventäviä ainesosia. Jos suun kemia kestää polttamisen ja olet poikamies, suosittelen nunniin tutustumista.

Muoks: TR:n mukaan valmistaja onkin nykyään MacBaren, limakalvojen antagonisti numero yksi.

Mussun mussun, piti nyt tämäkin tarkastaa numismaattisen anaalifiksaation vuoksi, Fredrik IX:n kymmenäyrinen tarkoittaa suomeksi 18 mm, saisihan noita periaatteessa piippuun ängettyä.

Re: Viikon klassikko: Three Nuns

ViestiLähetetty: To Loka 03, 2013 6:10 pm
Kirjoittaja Sailor
Pussinunnista mulla ei kokemusta kun taas tölkkiin säilöttyjä siveydensisaria on vetäisty urakalla parin kipollisen verran. Hitaalla ja maltillisella polttelulla nahat jää kurkkuun kyllä vaan kait se on niinkin että tällä saa aikaan vahinkoa jos alkaa posket lommolla imemään. Aika vaffaa. Eikä siinä mitään periquuta ole.
Perskuti, mä taidan tilata Briteistä parit nyytit niin pääsen testaamaan meneekö muistikuvat 1:1 tölkkiversion kanssa.

Re: Viikon klassikko: Three Nuns

ViestiLähetetty: To Loka 03, 2013 6:37 pm
Kirjoittaja Zigzag
Yksi purkki näitä kolikoita on tullut joskus poltettua ja saattaa olla, että siihen se myös jää. Tuntui vaan etten saanut noista oikein mitään irti.
Noin mulla on kyllä käynyt muutaman muunkin vaalean sekoituksen kanssa, poislukien Capstanin sininen joka avattuna häviää hämmentävän nopeasti.

Re: Viikon klassikko: Three Nuns

ViestiLähetetty: Ti Loka 11, 2016 7:52 pm
Kirjoittaja Männis-Kosonen
Nyt on sitten kontattava ristille ja pyydettävä Turuselta anteeksi. Sain tosiaan viime kuussa slumpattua täyden askin mitä ilmeisimmin Turusen aikaista Three Nunsia. Tavara oli kuivempaa kuin kansantaloustiede, mutta parin viikon kostutuksen jälkeen siihen uskalsi jo koskea, ja kas kas:

Kuva

Toisin kuin nykyisessä Three Nunsissa, tässä versiossa kiekot ovat aika tarkalleen sen kokoisia kuin Olrikin kirjassa mainittu kymmenen äyrin kolikko, tuommoiset 15-16 mm plus rippeet. Tänään kokeilin polttaa niitä latomalla vaakana päällekkäin Refbjergin pokeriin, tai oikeastaan se oli niin pirun vaikeaa, että käytännössä lataus oli gravity fill ja kevyt toppaus etusormella. Kuten voisi nunnien kanssa parhaaksi olettaa toimia noin yleensäkin. Eniveis, hyvin paloi, terveiset Turuselle.

Pipes Magazinesta löysin kiinnostavan blogin Three Nunsin historiasta jos aiheeseen haluaa perehtyä enemmän kuin on tarpeenkaan. Blogin todistusvoimasta huolimatta väittäisin että tässä vuosikerrassa ei perique maistu pätkääkään. Kielenkorvennusominaisuudet sen sijaan ovat entisellään.

Muoxmuox 2016-10-21, tää on niin tätä, tänään samasta purkista poltetussa kopallisessa ihmettelin outoa sivumakua kunnes tajusin että periquehan siellä.

Re: Viikon klassikko: Three Nuns

ViestiLähetetty: La Marras 26, 2016 1:30 pm
Kirjoittaja Männis-Kosonen
Seikkailut nunnien valtakunnassa jatkuvat. Kuvassa näkyy miten valtava muutos sekä kiekkojen koossa että tupakkalaaduissa on tapahtunut noin neljän vuosikymmenen aikana:

Kuva

2017-01-01 Lyhyet kommentit kun varttunutta, nuorta, tummaa ja vaaleata nunnaa on nyt perusteellisesti vedetty käyrällä ja suoralla. Aivan eri tupakoista on kyse.

Jos vanhaa saarivaltakunnan aikaista Three Nunsia onnistutte saamaan niin älkää epäröikö ollenkaan. Elvytettynäkin tuo kuvan purkki sisälsi ensiluokkaista vaperia (nunnien elvytystä vastaan ei varmaan kenelläkään ole mitään). Hyvin lempeä, jopa mieto, kuitenkin virginian tapaan ruokaisa sauhu, jossa periquen rikkaat nyanssit lisänä. Helppo ladata kuin Turusen pyssy ja palaa melkein itsestään.

Nykyversio sen sijaan on täysin vivahteeton virginia-burley. Mitään virginiaan viittaavaa en ole siinä kyllä maistanut. Erittäin kuiva burleyn maku steariinin vivahteella. Kaveri sanoi, että sivuvirrassa oli suitsukkeen aromia. Palaa helposti ja kuivasti kyllä, ja liian nopeasti. Rasti ruutuun jamais plus.

Re: Viikon klassikko: Three Nuns

ViestiLähetetty: Ma Joulu 10, 2018 12:17 am
Kirjoittaja Männis-Kosonen
Nunnaluostarista kuuluu uutta. Viimeisimmässä Tanskan kerhon lehdessä nimittäin oli arvostelut Three Nuns Yellow ja Three Nuns Green -pylpyröistä. Näistä Yellow on tehty vaaleampaan virginiaan kuin perusnunna ja Green taas on yritys tavoittaa alkuperäisen (jos sellaista siis onkaan) Three Nunsin koostumus. Greenissä kerrotaan olevan virginiaa kentucky-perique -sydämen ympärille kehrättynä. Mielenkiinnolla jään odottamaan tilaisuutta koeajaa näitä.