Viikon klassikko: Erinmore Flake

Oliko hyvää? Suosittele täällä. Ei vai? Purnaa tähän.

Valvoja: Lasse

Viikon klassikko: Erinmore Flake

ViestiKirjoittaja Männis-Kosonen » La Marras 26, 2016 1:27 pm

Erinmore Flake, valmistaja alunperin Murray & Sons, sittemmin vuodesta 2005 Scandinavian Tobacco Group.

Erinmore Flake on todellinen klassikko. Sellaista piippumiestä ei löydykään, joka ei olisi Erinmorea polttanut. Harvempi sen sijaan tietää, että kirjaimellisesti Erinmore tarkoittaa iirin kielellä "suurta Irlantia", Éirinn Mór. Historiallisista arvosteluista voisi taas lainata Paul C. Olrikia, jonka mukaan Erinmoressa (tosin tässä puhuu Mixturesta) on kuin keväisen multavan metsän tuoksu. Varoittaa silti sisällä polttamisen ikävistä seurauksista ukkomiehille. Matti J. Turunen toteaa Suuressa piippukirjassa mausteiden olevan niin vahvojen, että useimmat käyttävät Erinmorea vain muiden tupakoiden maustamiseen.

Pohjimmiltaan kyseessä on vahvasti maustettu virginia-burleyflake. Mausteliemen suhteen on ikuisuusväittely siitä, onko se sama kuin valmiiksi hierotussa Erinmore Mixturessa, samoin kuin siitä, onko maussa ananasta. Toisen oppisuunnan mukaan klassisen punakeltaisen purkin kilvessä näkyvä ananas on täysin heraldinen ja on vuosisatoja symboloinut eksoottisuutta ja erikoislaatuisuutta ylipäätään. Tämä kuulostaa oikein uskottavalta ja nykyään ananas onkin embleemistä häivytetty niin että jäljellä on vain jonkunlainen repaleinen ruusuke. Toista oppisuuntaa edustavat taas maistavat ananaksen niin selvästi että itsekin tulee oltua samaa mieltä kun heitä kuuntelee.

Kuva

Kuvassa Erinmore Flaket oikealla vuodelta 1995 ja vasemmalla 2016. Visuaalisesti kaksi vuosikymmentä ja kaksi eri valmistajaa eivät ole tuoneet juuri muuta muutosta kuin muotokertoimen. Aikaisemmin kapeassa purkissa kahdessa pinossa olleet pikkulastut ovat nyt tylsästi pyöreään purkkiin pakattuja hyvin tavanomaisia 60 x 30 mm laattoja. Tuoksussa ero on selvempi. Vanhassa Murrayn Erinmoressa on vahvan tupakan hajun lisäksi lievä kukkaistuoksu. Uusi STG:n tuote haisee metrin päähän lakritsilta. Lähempää nuuhkien tupakoissa on kuitenkin selvä yhteinen kamferinen pohjavire, joten ilmeisesti suurena liikesalaisuutena pidetty resepti on siirtynyt valmistusoikeuksien myötä Tanskaan. Sivujuonteena tässä yhteydessä Rattray (eli Kohlhase & Kopp), joka oli ilmeisesti välillä valmistanut Erinmorea, sai pitää reseptin, mutta ei brandia. Niinpä Rattrayn valikoimassa on nykyään Malcolm Flake, jonka etiketti toteaa lyhyen ytimekkäästi "pineapple". Samalta maistuu joka tapauksessa kuin nykyinen Erinmore Flake.
Käyttäjän avatar
Männis-Kosonen
 
Viestit: 930
Liittynyt: Su Tammi 20, 2008 1:17 am

Re: Viikon klassikko: Erinmore Flake

ViestiKirjoittaja Sailor » To Joulu 01, 2016 6:06 pm

Tässä ollaan nyt ison äärellä. Arkitupakkanahan tuo flakeversio on palvellut vuosia. Aiemmin sitä kauppasi paikallinen kivijalka. Varastosta löytyykin tarpeeksi jotta noilla nyt yksi World War Z tai Metro 2034 selvitään.
Eikä tässä nykyisten kieltolakien murheen alhossa saatavuus vielä ole haaste vaan mahdollisuus joka aiheuttaa hiukka jännitystä ja vaivannäköä. Palkitsee kuitenkin riskeistä huolimatta. Mikäpä on muuten tuon saatavuus etelänaapurista?

Jostain syystä mixture ei ole aiheuttanut moista riippuvuutta. Rattrayn vastaava lastu on melkein muttei ihan. Tai sitten olen vain ennakkoluuloinen jäärä.

Piipuissa on kyllä aika vahvat haamut tämän jäljiltä, varsinaisia rytöpesiä, joten ei niihin kannata muuta tunkea.
Käyttäjän avatar
Sailor
 
Viestit: 729
Liittynyt: To Loka 14, 2010 5:13 pm
Paikkakunta: Ååbu

Re: Viikon klassikko: Erinmore Flake

ViestiKirjoittaja Männis-Kosonen » Ti Joulu 20, 2016 12:02 am

No juu. Kuvassa esitellyt purkit (20 v. ja 0 v. vanhat) alkaa olla finaalissa kuin Sipilän hallitus. Niitä on polteltu rinnakkain kerhoillassa ja peräkkäin paikallisilla terasseilla, eikä Isoon Kysymykseen ole kunnon vastausta tullut.

Kerhoillassa ei tainnut kukaan maistaa ananasta. Aprikoosi sai nyökkäyksiä kun ehdotin. Aika usein askia avatessa saa mielleyhtymän englantilaisiin lakuihin. Lakua näissä ovat muutkin haistaneet. Mutta tuota. Yksi allsortsien mauista on nimenomaan ananas. Sama varmaankin kuin ruotsinlaivan kivikovissa Pineapple Dropseissa joskus 1970-luvulla. Kumpaakin olen Erinmore Flaken purkkituoksusta aistinut. Eli siirrän toisen jalan varovasti ananaspuolueen aluevesille.

Polttaessa ei Erinmore Flakessa maista ylimääräistä pahemmin kuin sytyttäessä, jolloin Lakrisalin maku voi olla todella selvä. Muuten meininki on sellainen tymäkkä virginia, jossa burleyn arvaa vain hevosvoimista. Jotain makuainetta selvästi on, mutta ei sitä pysty erittelemään. Välillä pölähtää aika karmiva rikkivetymäinen tuoksahdus, niistä varmaan Olrik varoitteli.

Vielä vanhaa ja uutta Erinmorea verratakseni, vanhassa oli hyvin selvä kukkaistuoksuun mätsäävä saippuainen maku. En usko että näitä sokkona pystyisi arvaamaan samaksi tupakaksi, sen verran erilaiset mausteet ovat. Jos tietää mitä piipussa on, yhteisiä piirteitä sinänsä löytää helposti. Itse pidän oikeastaan tästä uudesta STG:n lastusta enemmän. Hieman työläs vain polttaa kopan pohjaan, muuten just hyvä arkitupakka.
Käyttäjän avatar
Männis-Kosonen
 
Viestit: 930
Liittynyt: Su Tammi 20, 2008 1:17 am

Re: Viikon klassikko: Erinmore Flake

ViestiKirjoittaja Pekonini » Pe Huhti 21, 2017 9:01 pm

Itse viimeinkin olen päässyt tämän jo liki myyttisen, mutta arkisen tupakan kanssa kosketuksiin. Alkuperäisestä Murraysin valmisteesta ei ole mitään käsitystä mutta tämä vastikään Saksasta ostettu oli purkista avattuna voimakkaan lakritsinen, vähän jotain väkevää - ehkä juuri kamferista - tuoksua omaavaa. Ensimmäisen laatan polttelin rapsakaksi kuivattuna maissarista, ja maku ei kyllä ollut kovin lähellä purkkituoksua kuten vaikkapa Peten University flakessa pätee. Eli en kyllä tunnista hedelmäisyyttä. Muutaman pesällisen eri kosteusasteisena poltettuina sallimalla kokemuksella tämä on juuri sellainen tupakka, jota voi poltella hissuksiin pitkin päivää ilman että makuun turtuu tai että mausteet ottaisivat hallinnan. Eniten tykkään suoraan purkista aukihierottuna. Tämän jälkeen kyllä huoneeseen jää sen purkkituoksun kaltainen juonne, ja piipun haamuuntumisestakaan en osaa sanoa vielä mitään. Vaimo ei valittanut vastoin Turusen varoituksia toisin kuten monista muista tupakoista. Ymmärrän kyllä sen miksi tämä on ollut vuosikymmenten ajan hyvin suosittua, oli valmistaja sitten kuka tahansa tai purkin muoto mikä tahansa. Ei mitään tusinatavaraa todellakaan silti, kuten moni vuosikymmeniä paljon myyty kioskitupakka. Tätä hankin kyllä varastoon toisen keltaetikettisen klassikon (Niin, sen Sampan vuosilukulempparini) rinnalle. Sellainen huomio kyllä itselläni on jälkimausta että hyvin lievä Hoffmannin tippojen aromi pilkistelee nenässä, mutta ananasta ei missään tapauksessa. Tosin moni hedelmäaromi käyttäytyy poltettaessa aivan toisin kuin tuoreessa (epä)hedelmässä.
Käyttäjän avatar
Pekonini
 
Viestit: 267
Liittynyt: Su Elo 28, 2016 11:31 pm
Paikkakunta: Турку


Palaa alueelle Piipputupakka-arvostelut ja vastaavat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa