Finlandia 1900, Toimittanut Kai Linnilä, Tuotanto Oy Amanita Ltd
Teksti: I. K. Inha, Kai Linnilä, O. M. Reuter, Leeni Tiirakari


takaisin  
SAATTEEKSI

Mietiskelyyn ja itsetutkiskeluun tottuneet yksilöt ja yhteisöt tarkastelevat itse määrittelemäänsä mennyttä aikajaksoa kokonaisuutena. Arvioidaan kehitystä, eritellään tapahtumia ja luodaan synteesejä. Menneen analysointiin valitaan yleensä jokin merkkipäivä, elämän tai ajanjakson taitekohta.

Vuosisadan ja vuosituhannen vaihtuessa maailmaa, maanosaa, kansakuntaa, heimoa, sukua ja yksilöä askarruttavat muutkin asiat kuin mikropiirien ohjelmointiin liittyvät päiväysongelmat. Länsimaisen ajanlaskun mukainen käytäntö vaihtaa vuonna 2000 vuosisataa ja vuosituhatta kiihottaa monia miettimään ihmiskunnan kehitystä tai muutosta kahden ensimmäisen kristillisen vuosituhannen aikana. Kahta vuosituhatta käsitettävämpi jakso on mennyt vuosisata. Elämänpiireistä läheisin on Suomi.

Muutosta on vaikea vertailla, jos ei tiedä, millaista oli kuluneen vuosisadan alussa. Koulujen historianopetus on keskittänyt vähäiset voimansa lähinnä toisen maailmansodan jälkeiseen kehitykseen.
Finlandia 1900
Yhdeksännentoista vuosisadan alkaessa suomalaiset kuuluivat Ruotsin kruunun alamaisuuteen. Maassa käytettiin ruotsalaista rahayksikköä. Kahdennenkymmenennen vuosisadan alussa Suomi oli venäläinen suuriruhtinaskunta. Omaisuuden, tavaroiden ja palvelujen hinnat laskettiin markkoina. Vuosituhannen vaihtuessa Suomi kuuluu Euroopan Unioniin ja vaihtaa rahayksikkönsä euroksi.

"Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!" Karl Marx ja Friedrich Engels huudahtivat vuonna 1848 Kommunistisessa manifestissa. Materialistisen historiankäsityksen pohjalta maailman ensimmäinen sosialistinen valtio syntyi 70 vuotta myöhemmin.

Länsimainen sosialidemokratia ei lue ensimmäisiksi sylikummeikseen Marxia ja Engelsiä. Sata vuotta sitten työväenliikkeemme oli nuori. Suomen työväenpuolue perustettiin Turussa vuonna 1899; moderni suomalainen sosialidemokratia syntyi vasta uudella vuosisadalla Forssassa.

Koko maailma ajatteli vielä 1980-luvulla, että kaksi sovittamatonta talousjärjestelmää jakavat niin maailman kuin kansakunnat, suvut ja ihmismielet. Yhtäkkiä ilman perinteellistä varoitusmerkkiä - se on myös jälkiviisaiden myönnettävä - vuonna 1991 sosialistinen rakennelma sortui niin, että maailmaa valloittaneesta järjestelmästä on jäljellä sekataloudeksi muuntuvan Kiinan, selvitystilaisen Pohjois-Korean sekä eteläamerikkalaisen Kuuban huonovointinen reaalisosialismi.

Friedrich Hegelin (1770-1831) kansallisfilosofinen tuotanto ilmestyi 1800-luvun alussa ja Houston Chamberlainin (1855-1927) arjalainen pääteos Die Grundlagen des 19. Jahrhunderts (1800-luvun perusteet) 1800-luvun viimeisenä vuonna. Heidän filosofiansa oli saksalaisen kansallissosialismin kasvualustaa. Syyllisiä etsittäessä myös Friedrich Nietzsche (1844-1900) nimettiin kansallissosialismin syntipukiksi toisen maailmansodan jälkeen. Varsinaiset kansallissosialismin klassikot julkaistiin kuitenkin vasta kun vuosisatamme oli jo hyvän matkaa varttunut. Adolf Hitlerin Mein Kampf (Taisteluni) ilmestyi vuonna 1925 ja Alfred Rosenbergin Mythus des 20. Jahrhunderts (1900-luvun myytti) vasta 1930.

1930-luvulla kansallissosialismi oli todellisuutta. Länsimainen kapitalismi ja Neuvostoliitto näkivät Saksasta ja Italiasta laajenevan kansallissosialismin vaihtoehdon. Osa maailmaa pelkäsi sitä, osa toivoi sen omaksi järjestelmäkseen. Vuonna 1945 saksalainen ja italialainen fasismi olivat kaatuneet, ideologian laimennetut rippeet elivät muutaman hetken Espanjassa ja Portugalissa.

Ihmiskunta on lyhyessä ajassa, yhden vuosisadan aikana, kokenut paljon ja mullistavaa. 1800-luvulla muhineet patoutumat puhkesivat seuraavalla vuosisadalla.

Mennyt vuosisata on ollut pitkien raskausaikojen jälkeisten syntymien ja nopeiden kuolemien aikaa. Tilanteet ovat näyttäneet joka kerta lopullisilta - siis ikuisilta; kuitenkin ne ovat loppuneet aikanaan, silloin kun puu on käynyt hedelmättömäksi, suola mauttomaksi.

Suomessa elettiin vuosisadan vaihtuessa, vuonna 1900, tyyntä aikaa myrskyjen välissä. Pinnan alla kyti. Pahan vertauskuvaksi oli valittu kenraalikuvernööri Bobrikov, jonka oletettiin alinomaa suunnittelevan tekoja Suomen lopettamiseksi. Suomalaiset uskoivat, että itse keisari oli hyvä; hänet oli vain johdettu harhaan.

Edellinen vuosi oli dramaattinen. Helmikuun manifesti, jolla keisari pyrki muuttamaan suomalaisten lainsäädäntökäytäntöä, järkytti suomalaisia syvästi. Kevään 1899 vuolaita tulvia pidettiin luonnon antamina muistutuksina harhaan johdetun hallitsijan väärästä teosta. Kerättiin suuri adressi, jota keisari ei suostunut ottamaan vastaan. Myös kansainväliset kulttuuripiirit olivat yrittäneet vedota hallitsijaan.

Tämä teos on vuoden 1900 rekonstruktio. Se on rakennettu monista tarveaineista, joiden avulla pyritään loihtimaan lukijalle vuosisadan vaihtumisen tunnelma maassa, jossa kytivät kuumat tunteet ja raivoisa energia. Suomalainen vuosi 1900 on sommiteltu O. M. Reuterin ja I. K. Inhan klassisista teksteistä. Kuvituksena on käytetty vuosisadan vaihteen postikorttikuvastoa, I. K. Inhan tuotantoa sekä muita valokuvastoja. Pääosa aikalaismaalauksista on unohdetun Felix Frangin (1862-1932) käsialaa.

Teoksen runko on rakennettu O. M. Reuterin vuonna 1900 kirjoittaman Suomea samoilemassa -teoksen varaan. Odo Morannal Reuter (1850-1913) kirjoitti Suomen esittelyn alun perin riikinruotsalaisille. Teoksen julkaisi tukholmalainen kustannustalo Fröléen & Co nimellä Finland i ord och bild. Kirjapainotietojen mukaan teos on painettu vuonna 1901, mutta kirjoittajan esipuheessaan julkistamista lähteistä tuoreimmat ovat vuodelta 1903. Todennäköisesti Reuter kirjoitti esipuheen teoksen sivujen oikoluvun jälkeen, ja täydennetty esipuhe painettiin kirjaan viimeiseksi. Reuterin itse suomentama laitos ilmestyi vuonna 1904. Aikalaiskieli on säilytetty sellaisenaan, mutta toimitustyössä on jouduttu tarkistamaan eräitä vuosilukuja. Tekstiä on osin lyhennetty.

Reuterin tarkoituksena on kertoa maastaan entisille isännille. Suomi on tuolloin ollut erossa Ruotsista lähes sata vuotta. Suomi on ruotsalaisten suurelle enemmistölle melko vieras. Ruotsalainen tieto ei ole ruotsalaisen tunteen tasolla. Naapureiden nykykäsitys Suomen kansasta ja sen kulttuurista ei tee oikeutta yhteiselle menneisyydelle. Kirjoittaja toteaa, että Suomi on ruotsalaisille rakas pitkän valtioyhteyden vuoksi.

Reuter huomauttaa, että veljeskansan kohtalo lahden toisella puolen kiinnostaa juuri kirjan ilmestymisen aikoihin, koska suomalaiset elävät sortovuosiaan. Kirja haluaa näyttää lukijalle tämän tuhansien järvien maan, jonka omaleimainen kauneus on loihtinut verrattomat laulut, ja esitellä tämän kansan, joka taistelee olemassaolostaan. "Tämä kirja johdattaa lukijan Suomen nuoresta pääkaupungista kauas toisille seuduille. Helsingissä oppii parhaiten ymmärtämään kansakunnan elämää, koska se täällä heijastuu kuin kuvastimessa valtavalla voimalla. Samoil-taessa läpi Suomen seutujen koreat saaret, syvät salot ja erämaat tutustuttavat lukijan pyhän ja arjen kansaan, joka rakentaa ja asuu kaupunkeja ja maaseutua."

Kai Linnilä