VESIPIIPUT

[sikaritalo]

Vesipiippu
Euroopassa ja Amerikassa raivoaa vesipiippuharrastus, jolle ei näy koittavan loppua kuten muotivillityksille yleensä Lasketaan että tällä hetkellä vesipiippua polttelee lähes sata miljoonaa ihmistä. Arviossa ovat mukana arabimaat, joissa vesipiippu on kuulunut arkipäivään aina. Saksassa on merkittävä turkkilaisvähemmistönsä, mutta varsinaiset piipputupakkaravintolat esimerkiksi Münchenissä tai Frankfurtissa ovat alkuperäisten saksalaisten seurapiiriklubeja.



Vesipiippu on idän kulttuureissa sekä yksinäisen mietiskelijän että seuraihmisen meditointi- ja nautiskeluväline. Kuva Istanbulista 1870-luvulta. Väritetty valokuva.



Vesipiippuvillitys on todella outo ilmiö näinä aikoina, jolloin länsimaiset ihmiset suhtautuvat torjuvasti kaikkeen, mikä viittaa islamiin ja arabimaailmaan. Vesipiippua poltetaan erityisen ahkerasti sellaisissa islamille vihamielisissä kulttuureissa, kuten Amerikan Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Pietarissa kaupataan enemmän ja vähemmän komeita laitteita niin hienoimmissa sikariliikkeissä kuin nuhjuisimmassa basaarikioskissa.
On puhuttava todella villityksestä, koska Tanskassa, joka vastikään tuli surullisen kuuluisaksi profeettaa rienaavista pilakuvista, on vuoden 2002 jälkeen myyty 150 000 vesipiippua. Vuonna 2002 harrastusta ei tunnettu juuri ollenkaan.

Vesipiippu eli Egyptissä shisha (engl. sheesha) tai Turkissa ja Libanonissa nargil(engl. narghile) keksittiin vuosisatoja sitten Intiassa, josta se levisi Iraniin ja sieltä arabimaihin. Nykyaikaisen version ottivat käyttöön turkkilaiset ja se on pysynyt rakenteeltaan kutakuinkin samana vuosisatoja.
Piipun pesä voi olla yleensä savea, lasia, metallia tai kiveä. Piipun vesisäiliön materiaalina on yleensä lasi tai akryyli. Ylellisimmissä piippumalleissa on enemmän ja vähemmän koristeltuja metalliosia. Kalleimmissa piipuissa käytetään jalometalleja sekä hiottua lasia. Imuletku on vuosisatojen aikana vaihtanut usein materiaalia. Nykyiset letkut ovat kumia tai muovia, joka on värjätty tai päällystetty erilaisin punoksin.
Vesipiipun polttamiseen kuuluu rauhallinen pulina ja savun viileneminen. Savu kertyy vesitilan yläpuolella olevaan savutilaan eli kammioon, josta se voidaan imeä kätevästi yhdellä kerralla keuhkoihin. Savutilan tyhjennys tapahtuu vapauttamalla sormi ilmareiästä eli venttiilin päältä pois, jolloin ilmaa pääsee savutilaan suoraan eikä piipun pesän kautta. Ilmareikä sijaitsee kammion seinässä, vedenpinnan yläpuolella.
Vesipiippua on käytetty myös ruohon sekä muiden päihteiden polttamiseen.

Vesipiipputupakka
Vesipiipun savun suodattimena käytetään vettä. Savu kulkeutuu keuhkoihin veden kautta. Osa savun hiukkasista jää veteen. Savu on kosteaa, viileää, ja sitä on helppo hengittää. Nikotiini liukenee veteen, joskaan se liukene ei täydellisesti.
Viime aikoihin saakka on uskottu, että vesipiipun polttaminen on terveellisempää kuin muu tupakointi. Vesipiippuhan on kuulunut jopa lääketieteeseen; astmaatikoille on suositeltu itämaista inhalaatiota. Vuonna 2006 julkaistujen tutkimusten mukaan ”vesipiippu on jopa vaarallisempaa kuin savukkeiden polttaminen”.
Vesipiipussa poltetaan joko puhdasta tai maustettua, jokseenkin kosteaa tupakkaa. Vaatimus kosteasta, hitaasti palavasta tupakasta on aiheuttanut vaikeuksia eurooppalaiseen käytäntöön. Egyptissä, jossa valmistetaan pääosa maailman vesipiipputupakoista, ainekseen lisätään 15 prosentin kosteus. Parhaiten kosteus säilyy tupakassa glyseriinin avulla. Saksassa terveysviranomaiset ovat säätäneet piipputupakan kosteuden ylärajaksi viisi prosenttia. Ristiriita onkin ratkaistu niin, että länsimaihin tulevassa egyptiläisessä tupakassa on viisi prosenttia kosteutta, ja lisäkosteutukseen käyttäjä voi käyttää erimakuisia molasseja. Molassi on veden, glyseriinin ja mausteen sekoitus. Molassia voi sekoittaa minkä tahansa piipputupakan joukkoon.
Nykyisin länsimaissa suositaan makeita ja monipuolisesti maustettuja vesipiipputupakoita. Egyptiläinen tupakkateollisuus on mukautunut makutottumuksiin ja tuottaa kymmeniä eri makuja. Makeat laadut juontuvat haaremeista, joissa naiset suosivat poltettavaa, joka mahdollisimman vähän maistui miehiselle tupakalle. Lähi-idän miesten perinteellisen vesipiipputupakan merkittävin aines on musta syyrialainen latakia.
Mainittakoon, että vesisuodatuksen takia tupakan on oltava varsin voimakasta. Siksi kaupan hyllyillä olevat arkipäiväiset piipputupakat maistuvat vesipiipussa jokseenkin olemattomalta.



Vesipiippu kotiutui 1700-1800-luvun vaihteessa haaremien naisten viihdykkeeksi. 1800-luvun lopulla vesipiippua polttivat myös muut kuin haareminaiset. Kuva 1900-luvun alun Marokosta. Huomatkaa, että ennen fundamentalistista islamilaista lahkolaisuutta naiset eivät esiintyneet hunnutettuina.


Vesipiipun asennusohje
Tämä ohje pätee miltei kaikkiin verkkopuodissa, Töölön Sikarikaupassa ja Signorassa myymiimme vesipiippumalleihin. Kuvan yksityiskohdat poikkeavat, mutta mallikuvasta käyvät ilmi osien nimitykset

1. Täytä lasisäiliö puhtaalla vedellä niin, että imuputki on vähintään kaksi senttimetriä vedenpinnan alla.
2. Paina savukammio ilmatiiviisti lasisäiliöön.
3. Kiinnitä imuletkun tiivistepää savukammion letkuaukkoon niin, ettei sivusta pääse ilmaa.
4. Varmistaaksesi piipun ilmatiiviyden paina savusammion yläaukkoon peukalo ja puhalla letkuun. Jos liitokset ovat tiiviit, ilma ei pihise.
5. Täytä piippupesä tupakalla. Käytä kepeätä sormea; liian tiiviisti pakattu tupakka estää tasaisen ja puhtaan palamisen.
6. Peitä piippupesä hiilipellillä tai folion palalla. Folioon voi lävistää reikiä vedon varmistamiseksi. Mitä parempi veto, sitä enemmän savua. Hiilipellissä on valmiiksi reiät.
7. Laita suojalautanen paikalleen.
8. Pane piippupesä paikalleen savukammion yläaukkoon kumitiivisteen kera.
9. Hehkuta hiili metallilautasella punaiseksi ja pane se atuloiden avulla piippupesän päälle.
10. Aloita polttaminen rauhallisin vedoin. Kun savua on muodostunut tarpeeksi lasisäiliössä, kevyt savu pyrkii imuputkeen. Jatka rauhallista imemistä. Savua tulee suuhun, ja vesipiippusi on onnistuneesti asennettu.


Tuulensuoja
Varustamme tuulensuojalla useimmat vesipiiput. Sen voi tilata jälkikäteenkin, jos se ei kuulu vakiovarusteisiin.

Imuke
Myymme ainoastaan David Ross –imuketta, joka soveltuu useimpiin vesipiippumalleihin. Imukkeen käyttö on suositeltavaa, koska se on hygieeninen ja halpa ratkaisu käytettäessä piippua sekä omassa tai monen polttajan ilona. David Ross on maultaan neutraali eikä siis väärennä poltettavan aromia.
Työnnä imukkeen punainen urospää imuletkun imupään istukkaan tiiviisti. Läpinäkyvä imuke tulee siis suuhun. Vaihda imuketta tarpeeksi usein hygienian vuoksi.

Hauskoja hetkiä vesipiipun parissa
toivottaa

Sikaritalo
Kai Linnilä



_________________
Elämä on lyhyt,
taiteet ja sikari pidentävät ohikiitävän hetken