Mustan kullan maa. Tervan matka maailmalle

Oiva Turpeinen

Terva on suomalaiselle yhtä pyhä kuin sauna. Kun Euroopan unioni vuonna 2003 uhkasi perinteisen tervan valmistusta ja käyttöä, suomalaiset nousivat puolustamaan eliksiiriään. Saimme EU:n ja muut jäsenmaat vakuuttuneiksi, että terva soveltuu ”kulttuurihistoriallisten kohteiden käsittelyyn erinomaisesti ja vaarattomasti”. EU:n viranomaiset totesivat, että mäntytervalla ei ole kemiallista vaikutusta puuta pilaaviin sieniin. Se ei siten ole puunsuojauksessa eliöntorjunta-aine, johon sovellettaisiin EU:n torjunta-ainelainsäädännön velvoitteita. Mäntytervan käyttö saa jatkua puunsuojauksessa ja muissakin tarkoituksissa. Tervasta on vihdoin kirjoitettu kauan kaivattu historia.

Löytöretket ja sodat vauhdittivat laivojen rakentamista. Laivat tehtiin puusta. Kun laivat ja erityisesti ne osat, jotka joutuivat tekemisiin veden kanssa, siveltiin tervalla, ne kestivät kulutusta paljon kauemmin. Tervaaminen oli taloudellisesti kannattavaa. Myös köydet, joita purjelaivoissa oli runsaasti, säilyivät ehjinä tuulessa ja sateessa, kun ne käsiteltiin tietyin väliajoin tervalla. Mitä enemmän laivoja rakennettiin, sitä suuremmaksi kasvoi tervan kysyntä. Koska eteläisen Euroopan metsät hävisivät jo keskiajalla, kysyntä siirtyi yhä syrjäisemmille alueille. Suomi runsaine metsineen joutui maail­man kauppapoliittiseen ympyrään. 1500-luvun loppupuolella Turusta ja Viipurista lähti maailmalle jo tuhansia tervatynnyreitä. Tervasta tuli tärkeä vientitavara vuosisadoiksi.

Laiva on aina omistajalleen merkittävä sijoitus, jolla on elinkaaren aikana monta riskitekijää. Epävarman merenkulun tappioita voidaan vähentää hoitamalla kalusto oikein. Merenkulkijat oppivat jo varhain, että terva suojaa rakenteita ja köysiä kosteuden haitoilta. Mitä vilkkaammaksi laivaliikenne valtamerillä kävi, sitä enemmän tervaa kului. Hans Memlingin maalaaman Pyhän Ursulan kirstun (noin 1485) satamanäkymän alukset ovat tyypillisiä 1400-luvun tervattuja karavelleja.

Suomi nousi 1600-luvun alkupuolella Euroopan tärkeimmäksi tervanpolttoalueeksi. Ajanjaksona 1617–33 Suomesta vietiin vuosittain keskimäärin 40 000 tynnyriä tervaa. Valtaosa meni Pohjanmeren ja Atlantin kauppakeskuksiin. 1640-luvun alussa Suomen vuosittainen vienti oli jo huikeat 70 000 tynnyriä. Koko suuren Ruotsin valtakunnan tervasta Suomi tuotti viisi kuudesosaa. Tuotanto keskittyi erityisesti Pohjanmaan tasankoalueelle ja Saimaan vesistön varsille. Turku oli 1600-luvun alussa tärkein vientisatama, mutta sen tervanpolttoalueen ehtyessä Viipuri nousi johtoasemaan jo 1630-luvulla.

Suomi menetti osan Karjalaa Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Alueemme pieneni Kymijokea myöten Turun rauhassa 1743. Tervanpoltto keskittyi Pohjanmaalle. Maakunta tuotti 1750-luvulla vuosittain 51 000 tynnyriä metsän mustaa kultaa. Saimaan vesistöalueella ei poltettu tervaa juuri lainkaan. Aluemenetysten takia vesireittejä ei ollut entiseen tapaan käytössä. Tervan kuljetus oli liian hankalaa. Kokkola oli 1770-luvulla tärkein vientisatama. Vuosisadan lopulla Oulu alkoi saavuttaa sitä, sillä Oulujoen vesistöalueelta alettiin tuottaa yhä enemmän tervaa.

Eric Juvelius kuvasi vuonna 1747 Pohjanmaan tervanvalmistusta esittelevässä tieteellisessä teoksessaan täysin valmiin ja sytytetyn tervahaudan.

1800-luvun alkupuolella ja keskivaiheilla Pohjanmaan osuus oli edelleen hallitseva, mutta autonomian lopulla Kainuusta tuli tervantuotannon tärkein pesä.

 Kaudella 1856–60 Suomesta vietiin 603 711 tynnyriä tervaa eli vuosittain 120 742 tynnyriä. Viennin huippu kirjattiin 1861–65. Tuolloin Suomesta lähti tervaa yhteensä 984 069 tynnyriä eli vuodessa keskimäärin 196 814 tynnyriä. Huippuvuosi oli 1863, jolloin vienti oli huikeat 234 334 tynnyriä eli 29,3 miljoonaa litraa.

Vielä kovemmat ajat olivat kuitenkin edessä, nimittäin kauhunvuodet 1866–68. Vaikka tervan tynnyrihinta painui 10 markkaan vuonna 1868, vähäinenkin rahan oli pakko ottaa elon ostoon. Ajanjaksona 1866–70 tervaa vietiin Suomesta 831 309 tynnyriä eli vuosittain 166 262 tynnyriä. 1870-luvun alussa hinta alkoi taas nousta, ja kipusi lopulta 1873–74 lähelle 25 markkaa. Tervan vienti nousi vuosina 1871–75 peräti 853 210 tynnyriin eli vuosittain maasta rahdattiin 170 642 tynnyriä. Sen jälkeen alkoi tasainen lasku, mutta kuitenkin vielä 1896–1900 vienti oli 435 007 tynnyriä eli vuosittain 87001 tynnyriä.

Tervatynnyrissä on kahdeksan vannetta, neljä kummassakin päässä. Tynnyrin on oltava vahvaa tekoa. Sen matka haudalta maailmalle alkoi hevosen vetäminä palkkuina, joissa tynnyri näytteli keskeistä osaa.

Varsinainen romahdus koettiin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Kaudella 1901–05 Suomesta vietiin tervaa 282181 tynnyriä, mutta vuosina 1906–10 enää 133455 tynnyriä. Vuosittaiset luvut olivat siten edellisellä jaksolla 56 436 ja jälkimmäisellä enää vaivaiset 26691 tynnyriä

Kainuu oli tähän aikaan Suomen tärkein tervan tuotantoalue. Vuoteen 1904 saakka maakunta oli maassamme syrjäisin ja köyhin, oikea nälkämaa. Radan avaaminen Kajaaniin lokakuussa 1904 muutti tilanteen kerralla. Puun kantohinnan nolla­raja siirtyi kohti syrjäalueita. Tervanvalmistus ei enää kannattanut: puukaupoilla ja puutavarateollisuudella sai paljon paremman hinnan jopa vähemmällä työllä.

Teoksessa julkaistaan hyrynsalmelaisen kotiseutuneuvos Kalle Juntusen ainutlaatuinen kuvasarja nykyaikaisesta tervanpoltosta. Juntunen on vuosikymmenten ajan pitänyt yllä tervanvalmistuksen perinnettää Kainuussa.

Sisällysluettelo

IKIVANHA TERVA 6
Suomi tervanpolton suurvaltana 9
Miksi tervan kysyntä kasvoi? 13
Mustien metsästys ja orjuus 15
Puulaivat ja terva 17
Olaus Magnus ja terva 19

TERVAN VALMISTUS 26
Tervatynnyri ja -vene,
lautat ja palkkuut 35
Tervanvalmistus Pohjanmaalla 40

METSÄLAINSÄÄDÄNTÖ 1861 54
Tervanpoltto teollisuuden esikkona 54
Höyrysahat tulevat 56
Asetus 9.4.1861: sahaliike vapautuu 57
Metsänviljelys loppuu, mistä rahaa ? 58

METSÄ- JA TERVASOTAAN 59
Asiantuntija-apua Saksasta 60
Tervantekijän puolustuspuhe 60
Pettikö valtio kainuulaiset? 61
Miten voi Kainuussa elää? 62
globalisaatio, sodat ja tervan hinta 63

UUSI ASETUS 1865 66
Senaatin päätöksen tausta 67

KEISARI PYYDETÄÄN APUUN 70
Lauri Määttä vetoaa keisariin 71
Virkamiesten näkemykset 72
Valtiopäivämies ehdottaa lisämaata 74
Virkavalta rahvaan puolella 75
Kappalainen tukena Ristijärvellä 77
Metsänhoitajien näkökulma 77
Ylimetsänhoitajan mielipiteet 78
Kruununvouti von Essenin lausunto 79
Maanmittarien näkökulma 80
Alfthanin lausunto 81
Maanmittauslaitos ja metsähallitus tyrmäävät vaatimukset 82
Senaatin päätös antaa lisäaikaa 83

TALONPOJAN ÄÄNI 84
Tervanpolttoon voi aina luottaa 84
Tervanteko käy kalliiksi 86
Tervantekijät ”kidutusvankeudessa” 86
Tervapolton taidosta 87
Tervaukko kaupungissa 88
Terva, valta ja kaupungit 88

ISOJAKO JA TERVANPOLTTO 92
Mitä jää tilalliselle? 93
Isojaon tarkastajan vaikea asema 94

TERVAKANSAN ONGELMIA 97
August Soldan tervapitäjässä 98
Maiden menetys herättää pelkoa 101
Ylä-Kainuun talolliset asialla 102

HERRA VASTUSTAA TERVAA 104
Kajaanin maanviljelyskokous 106
Onko tervanteko sy y köyhy yteen? 106
Tervanpoltto tulilinjalla 106
Kirjailija Kalle Kajanderin kanta 107

TERVAN HINTAVAIHTELUT 109
Kahvi ja sokeri elintason mittareina 111
Tervan hinta painuu pohjaan 111
Katokaudet ja hintaromahdus 114

KAJAANIN KOSKIEN SULUT 115
Korjauksia ja parannuksia 118
Sulkujen purkaminen 119

VÄYLIEN KUNNOSTUS 121
Oulujoen perkaus 121
Perkauksella kurjuutta vastaan 122
Perkaus hätäaputyönä 125
Parannuksia Oulujoella 127
Hyrynsalmen reitti 128
Sotkamon reitti 133
Iijoki 136

TERVANKULJETUS 137
Kenraalikuvernöörin laivahanke 137
Herrat hanketta vastaan 138
Kuhmossa kaivataan kunnon tietä 139
Lautalla Iijokea pitkin 139
Korpimaiden tervatiellä 140
Tervan pitkä matka korvesta hoviin 142
Kuhmosta Ouluun 142
Tervamatkalla Kyllösen ky ydissä 143
Tervan lastaaminen ja soutaminen 144
Monta koskea ennen Oulujärveä 145
Vallesmanni järjestysmiehenä 145
Vaalan Niskakoskelta Ouluun 147
Oulussa tervaporvarin luona 149
Tervakontrahti 151
Paluumatkalla 152
Terva kuljetettiin kesällä 153
Utajärveläiset tervansoutajat 153
Auta Jumala Junkkosessa... 154
Vaarallinen Ämmäkoski 155
Suomussalmelaisen kallis Oulu 156

TERVAKAUPPA 158
Kiitollisuus Oulun kauppasäädylle 158
Ostaja lähemmäksi my yjää 159
Kauppias Kalajoelta nostaa hintoja 160
Terva tuo vaurautta 161
Alhainen hinta, suuret velat 162
Velkakauppa 163
Tervantekijä Oulussa 163

PUUSAVOTTA JA AUTIOTILA 164
Ivalo ja Kajander nälkämaassa 165
Savotat voimistuvat, terva vähenee 166
Eino Leinon tervamuistot 167
Kaunokirjallisuuden terva 169

TERVAUUNIT JA TEKNIIKKA 173
Kohti ”keino-tiedettä” 173
Metsänhoitaja opintomatkalla 174
Tervauuni näytteillä 177
Tervolan tervauuni 177
Kainuun tervauunit 178
Löfhjelm ja Friisin veljekset 178
Lehti ylistää parannettuja uuneja 179
Patentoitu tervauuni 181
Kauppias tervamestarina 182
Kannattaako tervanpoltto? 184
Tervauunien loppu 184
Hallan ukon tervatehdas 186
Neuvoja tervahaudan polttamiseksi 187
Miksi tervatalous väistyi? 190

Lähteet ja kirjallisuus 196

Kuvalähteet ja oikeudenomistajat 199

Kirjan tiedot

Mustan kullan maa. Tervan matka maailmalle

© Oy Amanita Ltd
Teksti © Oiva Turpeinen
Kannen kuva Akseli Gallen-Kallelan Tervasoutaja
Kuvatoimitus Kai Linnilä

ISBN 978-952-5330-35-9

Oy Amanita Ltd, Somero, 2010

200 sivua, 80 kuvaa

Hinta 36 euroa