Kotirintama kestää - numeroitu suurteos suomalaisten voitollisesta taistelusta vilua ja nälkää vastaan
Kotirintama kestää käsittelee sotiemme aikaa tuoreesta näkökulmasta, kansanhuoltoministeriön sisäpiiristä. Ainutlaatuinen numeroitu suurteos perustuu Untamo Utrion aikaisemmin julkaisemattomiin päiväkirjamerkintöihin.
Sivukoko 250 x 300 mm
520 sivua, noin 450 kuvaa
Nahkaselkä, UV-lakkaus
Pinteet, foliopainatus ja lukunauha
Laadukas taidepainopaperi 150 g
Painettu 1500 numeroitua kappaletta
Kysymyksiä tuotteesta? Ota yhteyttä
Uutta tietoa jatkosodan sankarillisista päivistä kotirintamalla
Elintarvikkeiden ja tavaroiden pula yllätti sekä virkakunnan että kansan. Pula oli rankempi välirauhan aikana kuin talvisodan päivinä. Kansanhuoltoministeriön itsevaltaiset määräykset ohjasivat arkipäivää. Puutteen ja pelon keskellä kansakunta selvisi yhteisin ponnistuksin ja kekseliään kansanhuollon avulla.
Kansanhuoltoministeriö oli kotirintaman päämaja. Se piti käynnissä Suomen tuotantokoneiston ja jakoi kansalaisille tasapuolisesti tavaraa ja puutetta. Se huolehti myös aserintaman hyvinvoinnista. Ministeriö taisteli kahdella rintamalla pulaa vastaan, ja se taistelu voitettiin. Kansanhuoltoministeriössä työskentelevät miehet olivat teollisuuden, kaupan ja elinkeinoelämän ammattilaisia, jotka oppivat työnsä onnistumisten ja erehdysten kautta.
Ainutlaatuinen kuvitus
Monipuoliset tietoiskut ja kuvatekstit täydentävät Utrion kerrontaa. Runsas kuvitus on Valtion tiedotuslaitoksen ja Finlandia-Kuvan aarteistosta. Mukana on suuri joukko ennen julkaisemattomia sekä sensuroituja valokuvia.
Untamo Utrio
Untamo Utrio oli tunnettu sotiemme radioääni. Utrio vastasi kansanhuoltoministeriön tiedottamisesta vuosina 1940–44. Utrion vuonna 1979 sanelemat muistelmat on toimittanut hänen vävynsä Kai Linnilä.
Katkelma Utrion päiväkirjasta 18.4.1943:
"Valtion tiedotuslaitos ei pyhitä lepopäivää. Tiedonvaihtotilaisuudessa puitiin kansanhuoltotilannetta. Katsaukseni sisälsi enimmäkseen todella ikävää puhetta. Leipäannoksia pitää vähentää ilmeisesti jo toukokuussa. Saksasta saatiin toki 200 000 tonnia viljaa, mutta kotimaista viljaa on tähän mennessä kerätty vain 120 000 tonnia. Sitä saadaan kenties vielä 40 000 tonnia. Kotimaisen viljan tavoitteeksi asetettiin yhteensä 250 000 tonnia. Tämän hetken kotimainen viljavajaus on siis 90 000 tonnia.
Toivottomaan tilanteeseen on kaksi syytä. Ensiksikin arviot olivat alun perin liian toiveikkaat. Minusta tällä kertaa epärealistinen optimisti oli vanha kunnon Ramsay. Virkamiehet olivat oikeassa. Toinen syy on ahneus. Tuottajille luvattiin seuraavalle satokaudelle yhden markan tuotantopalkkio. Nyt viljanviljelijät panttaavat edellissyksyn viljaa varastoissaan, kunnes saavat jaossa tuon ylimääräisen markan palkkion.
Ilonpilaajana minun piti vielä ilmoittaa lehdistölle, että 1) liha-annoskin vähenee puoleen, 2) sokeria ei saadakaan Saksasta 8 000 tonnia vaan vain 2 000 tonnia, 3) voita ei luultavasti saada Tanskasta syksyllä siten kuin ennen. Toistin suurelle yleisöllekin kerrotun tosiasian tuoreesta maidon säännöstelystä. Uusi järjestelmä tuo nyt maitoa markkinoille entistä enemmän, lisäys on kaksikymmentä prosenttia.
Kansanhuollon tämän hetken tilanne tuottaa taatusti harmaita hiuksia viralliselle tiedotustoiminnalle. Valtion tiedotuslaitoksen miehet jäivät otsa kurtussa miettimään, mitä kaikkea voi kuulemastaan kansalle välittää. Totuuttahan ei missään nimessä saa kertoa."
Tilaajalahjana Mustan kullan maa - Ensimmäinen tervan historia
Professori Oiva Turpeisen teos on ensimmäinen seikkaperäinen tietokirja vuosisataisen kauppatavaran historiasta. Turpeinen kertoo elävästi, kuinka terva hallitsi Suomen vientitaloutta ja millaisia valtavia ponnistuksia terva tekijöiltään vaati. Teokseen sisältyy tarkka kuvaus tervanvalmistuksen tekniikasta.
Mustan kullan maa on kunnianteko erityisesti viimeiselle tervamaakunnallemme Kainuulle ja sen raatajille. Oiva Turpeinen, kainuulaisen tervanpolttajan poika, kuvaa värikkäästi ja mukaansatempaavasti niin valtakunnantasolla pelattua selviytymispeliä kuin syrjäisten kolkkien pieneläjien hengissäpysymystaistelua. Siitäkin hän kertoo miten ja miksi terva menetti vuosisataisen mahtinsa. Lue lisää
Klikkaa näytesivuja
"Erikoinen teos erikoisesta ajasta on niin maaginen, että sen pariin palaa koko ajan uudelleen. Näkökulmien onnistuneet valinnat ja surureunainen nostalgia pysäyttävät tämänkin päivän lukijan, vaikka Utrio ei ehkä alunperin kuvallista jättivyörytystä suunnitellutkaan." -H.Haapavaara, Kauppalehti 19.1.2011
"Kirjan painoasu kertoo huikeasta ammattiosaamisesta. Mustavalkokuvien sävykkyys ja iskevyys mykistävät. Otokset siviiliolojen, rintamaelämän, evakkotaipaleen ja hajalle pommitettujen asumusten synkeydestä ovat melkein liian kauniita ollakseen totta"-Jukka Tarkka, Helsingin Sanomat 27.2.2011
"Loistelias keräilykirja pula-ajasta ja ostokorteista.---Suurteos-sanan eteen olisi voinut kirjoittaa upea, juhlava tai jopa pramea. Kaunis kirja kuin mikä, kalliskin.---Teos on kaikinpuolin arvokas, ulkoasun valinta aiheeseen nähden häkellyttäväkin ratkaisu." -P.P., Nykypäivä 28.1.2011
"Untamo Utrion päiväkirjamerkinnöistä selviää, kuinka saksalaiset kiristivät suomalaisia elintarvikekuljetusten avulla" STT 6.2.2011
"Utrion kirja on monintavoin mainio ajankuva. Jo varhain syksyllä 1941 hän ennustaa, että Saksa häviää sodan. Tuohon aikaan Urho Kekkonenkin uskoi vielä Saksan aseiden voittoon, vaikka hänestä jälkeenpäin on tehty ensimmäisiä, jotka ennakoivat Saksan tappiota. Kirjan huikea kuvitus kertoo monenlaisia asioita---sotasensuuri oli kieltänyt julkaisemasta lehdissä kuvia korkeista saksalaisista upseereista joita nyt nähdään runsaasti." Aarno Laitinen, Iltalehti 29.1.2011
"Uutta tietoa jatkosodan sankarillisista päivistä kotirintamalla" Töölöläinen 3/2011
"Kotirintama kestää kuvailee, miten säännöstelemällä pidettiin huolta siitä, että kaikki suomalaiset saivat 40-luvulla tasa-arvoisesti ruokaa.---Nyt kun ruuan maailmanmarkkinahinta rikkoo ennätyksiä ja maailmanväestö kasvaa, voivat keinot osoittaa vielä oivallisuutensa. Meillä olisi opittavaa myös pulavuosien periaatteesta jakaa rajalliset ruokavarannot reilusti kaikkien kesken." Riikka Suominen, Huili Maalis-huhtikuu 2011