Kaari Utrio sukelsi Lapin menneisyyteen
Utrion uusi romaani pyyhkäisee 1830-luvun suuriruhtinaanmaata Pietarista Lappiin. Sankaritar on köyhä upseerintytär Sofia Malm, joka on käynyt Pietarissa hienon Smolnan naisopiston. Sofia Malm matkaa suurkaupungin loistosta veljensä luo Länsi-Lappiin köyhään pappilaan.
― Halusin esitellä myös tämän puolen Suomesta. Lapin kuvauksessa minua innoittivat erityisesti Utsjoen silloisen kirkkoherran Jakob Fellmanin muistelmateos sekä italialaisen Giuseppe Acerbin, ruotsalaisen A.F. Skjöldebrandin ja englantilaisen Edward Clarken matkakertomukset vuodelta 1799, Kaari Utrio kertoo.
― Epookkiromaanissa miljöö on tärkeä. Lapin äärioloissa kirjan toinen päähenkilö, hemmoteltu ja itsekeskeinen ylimys Christian Hackfelt, joutuu kohtaamaan oman vajavaisuutensa ja kasvaa vastuunkantajaksi. Lapissa syttyy aito, puhdas rakkaus korskean aristokraatin ja köyhän opettajaneidin välillä. Sitä ei nuoren paronin ympärillä parveileva joukko jää toimettomana katselemaan.
Sosiaalinen pyrkyryys on ikuista
― Romaanin keskeinen teema on sosiaalinen pyrkyryys. Aina on ihmisiä, jotka janoavat valtaa hinnalla millä hyvänsä. Romaanissa ruustinna Pihlman ponnistaa kaiken energiansa nostaakseen sosiaalista asemaansa. Tämä on hyvin uuvuttavaa ja kuluttavaa. Lopulta seuraa väistämättä romahdus. Tosielämässä romahdus huipulta voi olla rajumpi kuin kirjailija voi uskottavasti kertoa – ajatellaan nyt vaikkapa Dominique Strauss-Kahnia.
― Aito arvostus ja yhteiskunnallinen asema ansaitaan aina omilla teoilla ja käytöksellä. Kunnioitusta ei voi ostaa rahalla, Kaari Utrio sanoo.
Kustantajana oma kirjatalo
Kaari Utrion uutuusteoksen kustantaa kirjailijan perheen omistama, Somerniemellä sijaitseva kirjatalo Amanita. Yhtiöllä on lähes 30 vuoden kokemus kirjantekijänä, mutta kustantajana Amanita on uusi tulokas.
― On luontevaa, että julkaisen teoksen oman perheyhtiön kautta. Mitään riitaa minun ja Tammen välillä ei ole.
Oppinut neiti jatkaa Kaari Utrion 2002 aloittamaa epookkiromaanien sarjaa. Teos kuvaa Suomen suuriruhtinaanmaan alkutaivalta uuden imperiumin yhteydessä. Tapahtumat sijoittuvat 1830-luvulle Pietariin, Länsi-Lappiin sekä Vantaanjoen vaiheille ja Helsinkiin.
kaari Utrio on ollut Suomen suosituimpia kirjailijoita neljä vuosikymmentä kestäneen uransa alusta asti. Oppinut neiti on Utrion 31. romaani.
Painokelpoisia kuvia linkeissä kirjailijakuvia ja kansikuvia
Romaanin kotisivut www.kaariutrio.fi
Yhteystiedot info@amanita.fi tai Sari Savikko, 02 7489 518, sari.savikko@amanita.fi tai Hanna Pukkila-Toivonen, 02 7489 500, hanna.pukkila@amanita.fi
Lataa omasi tästä linkistä
Vuoden 2011 valikoimassa on Lapin taikaa. Pohjolaan vie mm. Kaari Utrion upea uutuusromaani ja luontokuvaaja Pertti Turusen sykähdyttävä kuvateos. Syksylle on luvassa myös yllätyksiä! Lue lisää loppukesän tiedotteista.
Eero Paloheimo on ilmoittanut kantansa yhteisiin asioihin pian puolen vuosisadan ajan. Vihreän liikkeen perustajajäsen ja puolueen kritisoija, suunnittelija, filosofi ja poliitikko on ollut monessa mukana – eikä koskaan äänettömänä yhtiömiehenä.
Sanoin on painava kokoelma artikkeleita, alustuksia, riitakirjoituksia ja pakinoita viiden vuosikymmenen mitalta. Vakavikko ja humoristi Paloheimo on tyylitaituri. Sanoin on värikästä ja ajatuksia herättävää luettavaa jokaiselle tämän päivän suomalaiselle. Kirjoitukset mm. luonnon kantokyvyn rajoista, ihmisen mittaisesta kaupunkisuunnittelusta ja vastuullisesta maahanmuuttopolitiikasta ovat edelleen ajankohtaisia. Jälkiviisaudellekin jää tietysti sijansa.
Sanoin on monipuolinen katsaus suomalaiseen ja kansainväliseen yhteiskunnalliseen keskusteluun aina 1960-luvulta nykyhetkeen. Paloheimon tekstit ovat hyvää kirjallisuutta ja raikasta ajattelua, joka kantaa pitkälle.
Untamo Utrion muistelmat kansanhuoltoministeriön sisäpiiristä julkaistaan ensi kertaa koko jatkosodan mitalta teoksessa Kotirintama kestää. Kansanhuoltoministeriön tiedottajan Untamo Utrion päiväkirjamerkinnät kertovat, miten Suomi vältti nälänhädän tarkan säännöstelyn avulla. Kansanhuoltoministeriön valta säädellä yksityisten ihmisten jokapäiväistä elämää oli ennen näkemätön. Utrio kertoo, ketkä ja miten tätä valtaa käyttivät.
Untamo Utrio (1905–1980) oli tunnettu sotiemme radioääni. Utrio vastasi kansanhuoltoministeriön tiedottamisesta vuosina 1940–44. Utrion vuonna 1979 sanelemat muistelmat on toimittanut Kai Linnilä.
Utrion kerrontaa täydentävät monipuoliset tietoiskut ja kuvatekstit. Niiden aiheina ovat mm. korvikeinnovaatiot, salakauppa, villakysymys, ilmahälytykset, arkielämä palautetulla alueella, ritarikuntien perustaminen, puhdetyönäyttelyt, asuntopula, kansanhuoltoihmisen etiketti, Hotelli Tornin valvojat ja sotatalouden loppu.
Vaikuttava noin 450 kuvan kokoelma on Valtion tiedotuslaitoksen ja Finlandia-Kuvan aarteistosta. Mukana on paljon ennen julkaisemattomia sekä sensuroituja valokuvia. Yli 500-sivuinen ja yli kolmikiloinen suurteos on painettu Suomessa laadukkaalle taidepainopaperille.
Suomen tärkein vientituote oli vuosisatojen ajan terva, jota mm. puulaivastot nielivät valtavasti. Eteläisessä Euroopassa tervaa ei kyetty tuottamaan, sillä metsät hävisivät sieltä jo keskiajalla.
1600-1800-luvuilla Suomi oli oikea tervanviennin suurvalta. 1700-luvulla tervanpoltto keskittyi Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Tervanteosta muodostui erämaille toimeentulon peruspilari. 1900-luvun alussa kivihiiliterva syrjäytti vähitellen mäntytervan, ja uuden rataverkon ansiosta männystä sai tukkeina paremman hinnan vähemmällä työllä. Tervanteko siirtyi historiaan. Nyt se historia on vihdoin kansien välissä.
Teos on ensimmäinen suomalaisen tervan valmistuksen ja kaupan historia. Turpeinen kertoo elävästi, kuinka valtavia ponnistuksia terva tekijöiltään vaati ja millainen oli tervatynnyreiden mutkikas matka korvesta maailmanmarkkinoille. Teokseen sisältyy tarkka kuvaus tervanvalmistuksen tekniikasta. Siitäkin Turpeinen kertoo miten ja miksi terva menetti vuosisataisen mahtinsa.
Professori Oiva Turpeinen on kainuulaisen tervanpolttajan poika. Turpeinen on kansainvälisesti arvostettu väestöhistorioitsija, joka on julkaissut useita tutkimuksia, historiikkeja ja tietokirjoja. Turpeinen kuvaa värikkäästi ja mukaansatempaavasti niin valtakunnantasolla pelattua selviytymispeliä kuin syrjäisten kolkkien pieneläjien hengissäpysymystaistelua.
”On suoranainen ihme, että teknistyneessä, kiireisessä ja tehokkuutta tavoittelevassa maailmassa on säilynyt Inarijärven kaltainen rauhan ja hiljaisuuden tyyssija,” sanovat Seppo Saraspää ja Pertti Turunen. Inarijärvi-kirja on kahden Inarin-tuntijan yhteistyön hedelmä, monipuolinen valokuvateos ja kattava tietokirja. Kirjailija Seppo Saraspää on asunut parikymmentä vuotta Inarijärven Nanguvuonon Kenkäniemessä ja Pertti Turuselle seutu on tuttua lukemattomilta kuvausretkiltä runsaan 30 vuoden ajalta. Järvellä tapaa nykyään yhä useammin keskieurooppalaisia kanoottiretkeilijöitä. Autiotupien vieraskirjat täyttyvät heidän ylistyskirjoituksistaan. Urheilukalastajat ja retkeilijät palaavat järvelle vuosi vuoden jälkeen.
Tekijät toivovat, että upea kuva- ja tietoteos herättää keskustelua maailman mitassakin ainutlaatuisesta järvierämaasta: ”Säilyköön Inari seutuna, jossa kotkat pesivät, seutuna, jonka rantametsässä tapaa karhun jäljet ja jossa poromies ja kalastaja yhä harjoittavat ammattiaan, seutuna jossa joutilaan kulkijan mieli voi lentää vapaana kuin tiira korkealla heinäkuun autereessa.”

Hanna Pukkila-Toivonen
Arvostelukappaleet, kirjailijavierailupyynnöt, tiedotustilaisuudet
hanna.pukkila(at)amanita.fi
(02) 7489 517
Sari Savikko
Tiedotteet, lehdistökuvat
sari.savikko(at)amanita.fi
(02) 7489 518